Thomas Bernhard: Hakkuu. Muuan mielenkuohu

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Minäkertoja on kirjailija, joka on kutsuttu erään pariskunnan taiteellisille illallisille. Muilla tuntuu olevan mukavaa, mutta kirjailija vai istuu ja pitkästyy laiskanlinnassa. Puolivälissä kirjaa hän siirtyy illallispöytään, sitten musiikkihuoneeseen. Sitten hän hyvästelee emännän (isäntä sammui) ja lähtee.

Teksti on kertojan mielensisäinen monologi. Kertoja solvaa sivistyneistön valheellista sosiaalisuutta ja jankuttaa kulttuuri-ihmisten typeryyttä ja erityisesti illallisten odotetun näyttelijävieraan typeryyttä. Toisaalta hän syyllistää itseään osana tätä sosiaalista valhetta.

Kansiteksti kertoo henkilöiden olevan tunnistettavia 1980-luvun wieniläisiä. Ja sen verran hurjaa tämän laiskanlinnassa istuvan misantroopin myrkynkeitto on, että kirjailija sai siitä kunnianloukkaussyytteen. Ilman muuta jääkin kiinnostamaan, millainen ihminen tämän tekstin takana on, ja siitä suomentaja kertoo jälkisanoissaan. Thomas Bernhard, joka on Itävallan ja koko saksalaisalueen tunnustetuimpia moderneja kirjailijoita, oli lahjakas, pessimistinen ja yhteiskunnallisesti äärikriittinen.

Takakannen maininta romaanin rinnastumisesta musiikkiteokseen ohjasi lukemistani ja lisäsi tekstin kiinnostavuutta. Lukiessa todella saattoi kuulla päässään laiskanlinnasta nousevan rondorullauksen, joka toistoisena ja rytmisenä porautui kierros kierrokselta syvemmälle teemaan ja johon lyömäsoittimet iskivät kursivoituja fraaseja. Puuttui vain pausseja! Koko kirja on samaa marginaalista marginaaliin ulottuvaa tekstikappaletta. Ensi vilkaisulla ajattelin, ettei tätä jaksa montakaan sivua. Sitten luin koko kirjan yhteen soittoon.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *