Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Ei liene aivan helppoa lähteä jatkamaan, kun takana on Aikamatkustajan vaimon kaltainen hitti. Kritiikon on niin helppoa todeta, että ei tämä nyt ollenkaan ole edeltäjän veroinen. Toisaalta, vaikea lukijankaan on uuteen kirjaan tarttua ilman korkeita odotuksia.
Hänen varjonsa tarina kertoo kaksista kaksosista. Edie ja Elspeth tekivät välirikon, joka kesti parikymmentä vuotta, aina Elspethin kuolemaan asti — kirja siis alkaa siitä, kun Elspeth kuolee. Lapseton Elspeth jättää omaisuutensa perinnöksi Edien lapsille, Julialle ja Valentinalle, jotka ovat siis hekin kaksosia. Julia ja Valentina muuttavat kotoaan Yhdysvalloista Lontooseen asumaan Elspeth-tädin asuntoon Highgaten hautausmaan läheisyydessä.
Asunnossa kummittelee — nimittäin Elspeth-täti. Täti katselee sivusta kaksosten elämää asunnossa, mutta ei olekaan aivan niin aineeton ja kyvytön osallistumaan, kuin miltä alkuun vaikuttaa. Tädin haamun lisäksi kaksoset tutustuvat naapureihin eli tädin miesystävään Robertiin, yläkerrassa asuvaan pakko-oireiseen Martiniin ja Highgaten hautausmaahan. Tarinassa olennaista on identiteetti — kaksosten oma ja yhteinen identiteetti, mutta myös muuten, muiden henkilöiden osalta — ja sen rakentuminen.
Aloin itse turhautua jossain 300 sivun kohdalla, kun tuntui, ettei kirja etene tai tarjoa minkäänlaista jännitettä. Pian turhaumukseni jälkeen kirja pääsi kuitenkin toden teolla vauhtiin ja juoni avautua — mutta 300 sivua on pitkä pohjustus kirjassa, joka on alle 500 sivun pituinen. Kirja-arvioinnin pahimpia kliseitä on “kaipaa tiivistämistä”, mutta olin jo lähellä lopettaa kirjan lukemisen kesken. Alku voisi siis olla vähän dynaamisempi — luin tosin sellaisenkin arvostelun, jossa kehuttiin nimenomaan kirjan alkua ja oltiin tyytymättömiä loppuun.
Kärsivällisyys kuitenkin palkittiin, Hänen varjonsa tarina loppui hyvin ja kirja oli kuin olikin lukemisen arvoinen. Omaperäinen kummitusjuttu se ainakin on. Kun kummittelija on Elspeth-täti, tuloksena ei ole kauhua tai jännitystä — mutta kiehtova tarina yhtä kaikki.
