Audrey Niffenegger: Hänen varjonsa tarina

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Ei liene aivan helppoa lähteä jatkamaan, kun takana on Aikamatkustajan vaimon kaltainen hitti. Kritiikon on niin helppoa todeta, että ei tämä nyt ollenkaan ole edeltäjän veroinen. Toisaalta, vaikea lukijankaan on uuteen kirjaan tarttua ilman korkeita odotuksia.

Hänen varjonsa tarina kertoo kaksista kaksosista. Edie ja Elspeth tekivät välirikon, joka kesti parikymmentä vuotta, aina Elspethin kuolemaan asti — kirja siis alkaa siitä, kun Elspeth kuolee. Lapseton Elspeth jättää omaisuutensa perinnöksi Edien lapsille, Julialle ja Valentinalle, jotka ovat siis hekin kaksosia. Julia ja Valentina muuttavat kotoaan Yhdysvalloista Lontooseen asumaan Elspeth-tädin asuntoon Highgaten hautausmaan läheisyydessä.

Asunnossa kummittelee — nimittäin Elspeth-täti. Täti katselee sivusta kaksosten elämää asunnossa, mutta ei olekaan aivan niin aineeton ja kyvytön osallistumaan, kuin miltä alkuun vaikuttaa. Tädin haamun lisäksi kaksoset tutustuvat naapureihin eli tädin miesystävään Robertiin, yläkerrassa asuvaan pakko-oireiseen Martiniin ja Highgaten hautausmaahan. Tarinassa olennaista on identiteetti — kaksosten oma ja yhteinen identiteetti, mutta myös muuten, muiden henkilöiden osalta — ja sen rakentuminen.

Aloin itse turhautua jossain 300 sivun kohdalla, kun tuntui, ettei kirja etene tai tarjoa minkäänlaista jännitettä. Pian turhaumukseni jälkeen kirja pääsi kuitenkin toden teolla vauhtiin ja juoni avautua — mutta 300 sivua on pitkä pohjustus kirjassa, joka on alle 500 sivun pituinen. Kirja-arvioinnin pahimpia kliseitä on ”kaipaa tiivistämistä”, mutta olin jo lähellä lopettaa kirjan lukemisen kesken. Alku voisi siis olla vähän dynaamisempi — luin tosin sellaisenkin arvostelun, jossa kehuttiin nimenomaan kirjan alkua ja oltiin tyytymättömiä loppuun.

Kärsivällisyys kuitenkin palkittiin, Hänen varjonsa tarina loppui hyvin ja kirja oli kuin olikin lukemisen arvoinen. Omaperäinen kummitusjuttu se ainakin on. Kun kummittelija on Elspeth-täti, tuloksena ei ole kauhua tai jännitystä — mutta kiehtova tarina yhtä kaikki.

Mikko

Kirjavinkkien päätoimittaja Mikko Saari pitää World Fantasy Award -voittajista ja suurten ideoiden scifistä. Mikko pelaa fanaattisella innolla monimutkaisia lautapelejä ja päätoimittaa Lautapeliopasta. Työkseen Mikko tietää WordPressistä kaiken, mitä tietää tarvitsee. Kaikki vinkit »

2 kommenttia

  1. Hänen varjonsa tarina oli todella vaikuttava teos. Oikeastaan se oli aivan yhtä jännittävä kuin kirjailijan edellinenkin, Aikamatkustajan vaimo. Luin sen melkein yhtämittaa, pakko oli kuitenkin nukkua välillä. Olin utelias näkemään (lukemaan) kuinka kirjailija ratkaisee lopun. Usein moni kirja lässähtää nimenomaan lopun ratkaisuissa. Tällä kertaa olin aika viehättynyt, loppu oli kirjan muuhun osaan verrattuna yhtä tasokas. Kunpa minullakin olisi yhtä vilkas mielikuvitus kuin Audrey Niffeneggerillä!

  2. Tässä kirjass musta on hyvvä kuvaa siitä mitä on katkeruus ja miten se tulee monella eri asian laidella esiin. Sisarusta välinen erilaisuuden luoma jänniten jota kolmaneten persoonanan haamu vahvisti, antaen sille sopivan jäniteen ja yhden ulotuvuuden lisää.
    Loppu kumminkin oli todella kevyt, kirjan keksi ja alkuun verratuna jossa saatiin tunelma luotua, mutta latistetiin se selaseen normi elokuva lopuksi joka ei nyt vaan oikein kirja lopuksi sovi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *