Tove Alsterdal: Haudattu hiljaisuudessa

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Äidin sairastuessa onkin oikeastaan onni, että Katrine jäi juuri työttömäksi ja voi siirtyä Lontoosta Tukholmaan hoitamaan äidin asioita. Yllätys sekä hänelle että veljelle on äidin omistama mökki Pohjois-Ruotsissa, Tornionjokilaaksossa. Katrine ei halua kuitenkaan myydä omaisuutta ennen kuin on käynyt katsomassa paikkaa. Äiti kun ei ole koskaan välittänyt kertoa lapsuudestaan ja nuoruudestaan kenellekään. Yllätys on melkoinen – koko lähiseudun väki tuntee hänen sukunsa sekä muistaa varsinkin isoäidin.

Samaan aikaan toisaalla joku on murhannut Pietarissa venäläisen mafiapomon. Toinenkin murha tulee julki; ennen Katrinen tuloa kylässä on murhattu entinen kuuluisa hiihtäjä, Lapp-Erik. Poliisien mukaan lähistöllä olisi nähty venäläinen auto. Katrinea sekä murha että sukusalaisuuksien paljastuminen vähitellen alkavat jo hieman häiritä. Hän ryhtyy selvittämään suvun sekä lähipiirin synkempiä salaisuuksia, jotka johtavat aina 1930-luvun lamaan sekä selvittämättömään Maatalouskassan ryöstöön asti.

Ruotsin vähemmän tunnettuun lähihistoriaan kuuluu paljon samoja elementtejä kuin Suomenkin. 1930-luvulla myös Ruotsista lähdettiin Neuvostoliittoon rakentamaan sosialismia aatteen ollessa vankkumaton. Karjalaa rakensivat myös Ruotsista tulleet toverit, osa heistä palasi – osa jäi ikuisiksi ajoiksi merkitsemättömiin hautoihin. Joku ehkä jäi jopa henkiin. Katrinen selvittäessä näitäkin taustoja hän tutustuu myös Pietariin sekä Petroskoihin, tavaten yllättäviä ihmisiä oudoissa paikoissa. Kun venäläinen mies saapuu myös äidin kotikylään, on jotain ehkä saavutettu. Suvun ja kylän salaisuudet ovat tulossa julki kaikessa rumuudessaan, vaikka sitä miten yritetään salata. Katrinekin joutuu lopulta myöntämään itselleen, että varsinaista totuutta ei ainakaan julkisesti kannata kertoa.

Tove Alsterdal paneutuu hyvin Ruotsin osin vaiettuun ja unohdettuun lähihistoriaan. Kerronta on tehokasta ja jännitys säilyy. Toisaalta monien päällekkäisjuonien kuljettaminen hieman häiritsee ja ainakin suomalaiselle lukijalle jotkut asiat lienevät jo ennestään tutumpia eli selittelyä ei ehkä kaipaisi. Toisaalta ympäristöjen ja tapojen sekä erilaisten kulttuurien kuvaus on erinomaista johdatusta varsinaisten tapahtumien ymmärtämiseen sekä varsinkin salailuun ja ehkä häpeäänkin. Varsin pätevä jännäri lajissaan, suosittelen varsinkin lähihistoriasta sekä Tornionjokilaaksosta kiinnostuneille.

Irja

Irja ei vierasta mitään kirjallisuuden genreä, mutta pitää eniten hyvistä elämäkerroista, trillereistä, kauhusta, jännäreistä, yhteiskunnallisesta ja poliittisesta kirjallisuudesta. Lukenut kaiken käsiinsäsaaman 4-vuotiaasta lähtien. Vinkkaa noin 20 % lukemastaan. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *