Janne Villa: Hengellinen väkivalta

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Janne Villa on teologi, toimittaja ja terapeutti. Hän on kirjassaan tarttunut uskonnon ja erityisesti kristinuskon pimeään puoleen eli sen varjossa tapahtuneeseen henkiseen, fyysiseen ja seksuaaliseen alistamiseen, hyväksikäyttöön ja manipulointiin. Kirja vertautuu tässä mielessä aiemmin tänä vuonna ilmestyneeseen Aila Ruohon teokseen Päästä meidät pelosta.

Aila Ruohon teokseen verrattuna Janne Villa on kirjoittanut eräänlaisen laajennetun itsehoito-oppaan. Tässä ovatkin kirjan sekä heikkoudet että vahvuudet. Heikkoutena voisi nähdä sen, että teoksen rakenne on melko sekava ja hyppelevä. Otsikot eivät muodosta loogisia kokonaisuuksia ja lähdeviittausmerkinnät ovat hyvin puutteellisia. Toisaalta sisältö on uskottavaa ja järkyttävääkin. Kerrotut tapaukset ovat karuudessaan mielenkiintoisia. Mukana on aineistoa esimerkiksi vanhoillislestadiolaisuudesta, niin sanotusta Koivuniemen kultista, Patmos-seurasta, Nokian herätyksestä sekä melko laajasti viime aikoina muuallakin julkisuutta saaneesta Suomen Lähetysseuran Taiwanin oppilaskodista.

Villan mukaan hengellinen väkivalta on laajimmin määriteltynä henkistä väkivaltaa, johon liittyy uskonnollinen ulottuvuus. Toki tämä väkivalta voi saada fyysisiä ja seksuaalisiakin muotoja. Hengellisyyttä ja Raamattua käytetään omien narsististen ja vallanhimoisten pyrkimysten välikappaleina. Yhtenä pahimmista muodoista uhria voidaan syyttää ”Pyhän Hengen pilkasta”, joka on Raamatun mukaan anteeksiantamaton synti. Sen sijaan omista synneistään ja syistään väkivallantekijät vapautuvat pinnallisen ripin ja katumuksen keinoin. ” Pedofiilit ja hyväksikäyttäjät tapaavat kuitenkin – muissakin kuin uskonnollisissa piireissä – katua tekoaan kuin dopingista kiinni jääneet urheilijat: vain sen verran kuin kulloinkin on pakko”, Janne Villa kirjoittaa.

Hengellinen väkivalta on lievistä puutteistaan huolimatta mielenkiintoinen teos; pyrkimättä keinotekoiseen raflaavuuteen se kertoo todellisen tuntuisesti hengellisyyden ikävästä kääntöpuolesta.

3 kommenttia

  1. Tervehdys! Tarkentaisin hieman Janne VIllan kirjasta tehtyä arvostelua. Siinä on mainittu myös minun kirjani Päästä meidät pelosta ja todetaan, että se on ”kansantajuiseksi sovitettu pro gradu -tutkielma”. Vaikka kirjani (kustantajan toiveesta) nimettiin samalla nimellä kuin graduni, kyse ei ole samasta tekstistä. Jatkoin gradun jälkeen tutkimustyötä syvemmälle aiheeseen. Hankin uutta lähdekirjallisuutta ja uusia informantteja. Siinä missä graduni on noin satasivuinen hyvin kiireisellä aikataululla tehty opinnäytetyö, kirjani kattaa likimain 300 sivua. Omaa työaikaani kirjaan on käytetty yli puolitoista vuotta.

    Kun kustantaja toivoi kirjalle samaa nimeä kuin gradulleni, pelkäsin juuri tätä, että moni luulee tekstiä samaksi tai gradusta muokatuksi. Näin ei todellakaan ole. Asian voi tarkistaa helposti vaikka sisällysluetteloja vertaamalla. 🙂

    yst.terv. Aila Ruoho

  2. Täytyykin lukea tämäkin ja vertailla sitten Ruohon kirjaan, joka siis myös on lukusessa.

  3. Tämä on kyllä konseptina erittäin mielenkiintoinen. Vähän vain arveluttaa olettamani kirjoittajan tausta luterilaisessa kirkossa sen mukanaan tuomin miellytämisentarpeineen ja sitoumuksineen sekä tuo mainittu ”itsehoidollinen” ja populaari ote, joka varmastikin syö teologis-filosofista sisältöä. Pelkän otsikon aihehan on todella herkullinen ja suorastaan huutaa käsittelyä teoreettisesta näkökulmasta, viitekehyksenään vaikka sitten se kristinusko. Liekö sellaista jo kirjoitettukin?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *