Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Haluatko heittäytyä 1800-luvun lopun herkuttelun ja gastronomisten nautintojen maailmaan? Siihen ensiluokkaisena oppaana toimii Elizabeth Robins Pennell (1855–1936), yhdysvaltalainen kirjailija, taidekriitikko ja kolumnisti. Aikansa moderni kriitikko ja intohimoinen pyörämatkailija on saanut huomiota ruokakirjoittelustaan. 1800-luvulla gastronomia oli miesten aihe ja naisilta odotettiin lähinnä käytännöllisiä kotitalousoppaita. Pennell kirjoittaa mieluummin raaka-aineista, ateriakokonaisuuksista ja syömisen nautinnoista.
Nainen ja syömisen ilot on ilahduttava alaotsikko, ja niin on alkuteoksen Diary of a greedy womankin. Ensimmäinen kolumneista alkaa: “Ylensyönti luetaan kuolemansynteihin, vaikka sitä tulisi kunnioittaa kardinaalihyveenä.” Ruoasta on puhe, eikä Pennell tule ankeudesta ja puutteesta käsin, vaan runsaudesta. Ohjeissa ei säästellä, vaan aineksia hankitaan surutta ja laadusta tinkimättä. Aamiaisella olisi parasta juoda hyvää ranskalaista Gravesin alueen valkoviiniä, “vaikka hyvää gravesia ei, valitettavasti, olekaan helposti saatavilla”.
Pennellin ruokaohjeita ei ole aivan yksinkertaista kokeilla, sillä ne ovat hyvin suurpiirteisiä. Jos haluaa nauttia vaatimattomana pidetystä merianturasta, Pennell suosittelee ensimmäisenä sole à la Normandea, joka valmistuu näin:
Ota meriantura – parhaat tulevat Dieppen rannikolta – ja aseta se hellästi ja rakastavasti kauniiseen saviastiaan, seuranaan vain voita. Pane samalla kattilaan kaksi tusinaa avattua ja hyvin puhdistettua simpukkaa ja anna niiden nauttia yhtä monen sienen seurasta. Kun ne ovat lähes kypsiä, sommittele niistä seppele merianturan ympärille, peitä niiden liiankin viettelevä kauneus paksulla valkokastikkeella, sytytä niiden intohimo panemalla ne pariksi minuutiksi uuniin ja tarjoa heti, kuumana. Tuloksena on silkkaa iloa, puhdasta paljasta iloa.
Suomentaja Tuija Tuomaala on vieläpä vähentänyt tästä kiemuraisuutta; alkuteksti on vieläkin koukeroisempi. Kaunista ja inspiroivaa tekstiä, mutta vaatii jonkun verran kulinaristista osaamista lähteä valmistamaan annosta tuon pohjalta. Osaamista Pennelliltä kyllä löytyi ja sen tueksi valtava kokoelma keittokirjoja: parhaimmillaan Pennellin kokoelmassa oli yli tuhat keittokirjaa.
Mielenkiintoinen kirja siis! Nämä tekstit ilmestyivät alun perin Pall Mall Gazette -lehdessä Lontoossa ja Pennell kokosi ne kirjaksi, joka ilmestyi vuonna 1896. 2000-luvulla teos löydettiin uudestaan ja on nyt löytänyt tiensä suomeksikin kiitos Tuomaalan ja hänen unohdettujen naiskirjailijoiden esiinnostamiseen keskittyneen Punos-kustantamon.
Punoksen sivuilta löytyy taustatietoa Pennellistä ja tästä kirjasta; olisin suonut, että tätä taustatietoa olisi ollut kansien välissä. Hyvällä tuurilla lukija toki löytää tiensä Punoksen sivuille tai kaivelee tiedot Wikipediasta, mutta tällaisia unohdettuja nostoja tehtäessä olisi aivan kohtuullista, että kirjassa olisi joku kustantajan esipuhe, jossa kirja ja kirjailija ankkuroitaisiin ja avattaisiin sitä, miksi unohdettu kirja on nyt muistamisen arvoinen. Gastronomisten nautintojen ystäville Herkuttelun hurmaa toki puhuu puolestaan, jos kirjan pariin vain tiensä löytää.
