Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Päähenkilönä on luvatusti herra Darwinin puutarhuri, Thomas Davies. Toisena päähenkilönä on oikeastaan kyläyhteisö. Sen jäsenet yksi toisensa perään muuttuvat minäkertojiksi, joiden yhteinen puhe yrittää sovittaa yhteen kylän vanhoja ja uusia elämänilmiöitä. Jumaluskolla, kirkonmenoilla ja totunnaisilla tavoilla on vankka sijansa 1870-luvun englantilaiskylässä, jossa sitten herra Darwin kirjoittelee oppejaan, näkymätön ihme sähkö tekee tuloaan ja sanomalehti välittää maailmalta kyläläisiäkin koskevaa tietoa. Puutarhuri Thomas herättää kummastusta ja ennakkoluuloja. Hän ei usko Jumalaan, ja hänen vaimonsa kuoli ja lapsensa ovat jotenkin vajavaisia. Thomas käykin läpi Jobin tuskansa, joka kirjan loppupuolella huipentuu hurjaan jumalansättimiseen ennen kaunista, panteistisen rauhaisaa finaalia.
Ajankuva ja kyläyhteisön arjessa hyörivät henkilöt syntyvät nokkelasta, pettävän helpon ja kepeän näköisestä tekstistä, jonka vaatimaa tausta- ja hiontatyötä voi vain arvailla. Lempeä satiiri kohtelee hyvin jokseenkin kaikkia kuvattavia. Erittäin usein teksti saa aforistisia muotoja ja käyttää myös paljon runon keinoja. Toisaalta kirjailija on selvästikin perehtynyt Darwiniinsa; jopa maata muokkaava kastemato on päässyt kuvaan. Ja vaikka kyläläiset eivät olleet herra Darwinin kirjoja lukeneet – heille riitti, että oman kylän mies on kuuluisa! –, kyllä heistä sosiaalidarvinismia irtosi.
Tämä kirja oli täyskymppi. En heti muista toista teosta, jossa olisi näin erikoinen kertojaratkaisu, näin tiivis ja nautittava teksti ja näin tutkittu ja omaperäisesti esitetty tapa- ja aatehistoria. Moni seikka jätti tulkinnan ja arvailun varaa, ja kirja kestää, ellei vaadikin, pari kolme lukukertaa. Juoniriippuvaisen tai samaistumiskohdetta tarvitsevan lukijan ei kannata tähän koskea. Sen sijaan jos tajunnanvirta kiinnostaa mutta ei halua nukahtaa sen ääreen, voisi kokeilla tätä.