Voi Helga, miten näppärä olet ompelemaan. Käden käänteessä Helga tikkaa täkit ja loihtii vaatteita vaikka mistä ja vaikka kenelle. Helgan mies Frans värkkää hänelle ompelutilat vintille, mutta… Riittääkö se hänelle? Ei, vaan Helga lähtee, jättää kaiken: perheen, kotinsa, ihan kaiken. Muuttaa kaupunkiin ja pääsee ompelemaan, jopa suunnittelemaan vaatteita, jotka ovat hienoja, muodinmukaisia. Helgalla on tyylitajua, hän näkee heti, mikä sopii, mikä ei.
Helga asuu sitten Fannyn luona alivuokralaisena. Fanny pääsee kirjassa ihan omin sanoin kertomaan elämästään, mikä ei ole ollut missään määrin helppoa. Fannyn kohtalo jäi kyllä mietityttämään.
Porissa on naisporukka, Ilotytöt, jotka aina välillä tapaavat ja meno on reipasta ja rohkeaa. He haluavatkin vähän aiheuttaa puheen aihetta.
Eveliina Talvitie osaa kuvailla. Kun Helga lähtee käymään kotonaan, niin se, miten sinne saapuu ja tarkkailee kaikkea, on jotenkin niin ihanaa, heti piirtyy mieleen se kuva ja melkein haistaa syreenien tuoksun.
Vaikka en ihan ymmärrä Helgaa, kun ompelu on vierasta ja se, että miten pystyi jättämään lapsensa, niin kun kirja loppui, jäi ikävä häntä. Onneksi on lohduttavaa se, että kirja on Ompelija-sarjan ensimmäinen ja saamme vielä lukea Helgasta lisää.