Erlend Loe: Hiljaiset päivät Nigellan lumoissa

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Bror Telemann ajattelee lähes pelkästään teatteria. Hän lukittautuu päivittäin vessaan ja laittaa vaimonsa sähköhammasharjan päälle ja ajattelee teatteria, kunnes harjan akku loppuu. Telemann ei puhu saksaa. Silti hänen vaimonsa Ninan vaatimuksesta Telemannit muuttavat kolmen lapsensa kanssa koko kesälomakuukaudeksi Garmisch-Partenkircheniin (jonka nimen automaattinen käännösohjelma kääntää englanniksi muotoon Mixing Part Church — tästä käännöksestä Telemann pitää kiinni). Loma on hirveä.

Teatterin ajattelemisen lomassa Telemann käyttää huomattavan paljon aikaa englantilaisen TV-kokki Nigella Lawsonin ajattelemiseen. Perheen ajatteluun ei karmeassa Mixing Partissa natsimenneisyytensä salaavien saksalaisten kanssa Telemannilta niin paljoa aikaa liikenekään. Onko se sitten syy vai seuraus, mutta Ninan ja Brorin avioliitto on todella kovalla koetuksella, kun Bror alkaa vähitellen menettää koko todellisuudentajunsa, suhteellisuudentajusta nyt puhumattakaan.

Kuten varmaan monet muutkin, minä olen tutustunut Erlend Loeen ensimmäisen kerran Supernaiivin kautta. Sen yksinkertaiseen ja sympaattiseen päähenkilöön on helppo ihastua ja samastua. Hiljaiset päivät Nigellan lumoissa tarjoaa vastaavanlaisen samastumisen kohteeksi pakkomielteisen Bror Telemannin, joka valitettavasti vain on ihan liian ärsyttävä hahmo. Tässä onkin Erlend Loen uuden kirjan pahin heikkous: kun lukijakaan ei halua olla monin tavoin vastenmielisen ja inhottavan päähenkilön puolella, kuka sitten haluaisi häntä auttaa, vaikka hän selvästi apua tarvitseekin. Hukkuvan miehen hätähuutoa ei kuule kukaan!

Hiljaiset päivät Nigellan lumoissa ei siis ole niin hauska kuin toivoisi. Sen sanoma piiloutuu rivien väliin, keskustelujen aiheisiin, niiden töksähtäviin päätöksiin, Telemannin pakoon teatteriajatuksiin. Supernaiivi oli minulle aikanaan todellinen jysäytys päin kasvoja, mutta sen jälkeen muu Loen tuotanto on joutunut hankalaan asemaan, kun aina odottaa yhtä hyvää osumaa. Hiljaiset päivät Nigellan lumoissa on vinkkinsä kuitenkin ansainnut, vaikkei se minua ihan täysillä sytyttänytkään.

Hannu

Lempääläinen opettaja Hannu Sinisalo tykkää jalkapallosta, kissoista ja lautapeleistä. Lukutottumuksiltaan Hannu on runsasruokainen klassikoista sarjakuviin ja dekkareista filosofiaan, mutta omimmillaan hän on viileän ironian ja älykkään huumorin parissa. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *