Ruotsalainen Katarina Widholm on aloittanut historiallisen Betty-sarjan, josta tämä kirja on jo toinen. Sarjasta tulee neliosainen eli se jatkuu aina 1960-luvulle asti.
Ensimmäinen osa Viaton sydän lyö sijoittuu 1930-luvullem kun Betty menee Tukholmaan lääkäriperheeseen kotiapulaiseksi. Kuuntelin sen äänikirjana viime vuonna ja ihastuin ikihyviksi, enkä ole ollut ainoa. Widholmin tyyli on niin vetävä ja kuvaa ihmisiä ja tapahtumia niin elävästi, että aina harmittaa kun kirja loppuu.
Tämä toinen osa kertoo ajasta 1940-luvulla, kun Betty on naimisissa lääkärin pojan, Carl-Axelin kanssa. Avioliitto ei ole mitenkään onnellinen ja Carl-Axel viettää aikaansa ihan muualla kuin Bettyn kanssa, mutta yrittää sentään olla isä heidän pikku Tinalleen.
Betty purkaa energiaansa kirjakustantamoon, jossa on mukana Mauritz-enonsa kanssa. Eno ei ole kaikkiin Bettyn ratkaisuihin tyytyväinen ja jossain vaiheessa päättäkin jättäytyä pois ja niin kustantamo jää Bettyn kontolle.
Kotiapulaisen elämä tulee tässäkin hyvin esille, sillä Betty ei voi unohtaa sitä, että on itsekin ollut kotiapulainen. Sitten kustantamoon tulee neiti Matsson. Hän haluaa kustannussopimuksen kirjalleen, jossa kertoo kotiapulaisen muistelmista. Neiti Matssonista meinaa tulla jo ihan riesa.
Ensimmäisessa kirjassa Betty oli tavannut Martinin, joka lähti sitten Eurooppaan ja lupasi olla Bettyyn yhteyksissä. Betty ei kumminkaan koskaan saanut yhtään viestiä, ei minkäänlaista yhteydenottoa ja niin hän luulee, että Martin vaan hylkäsi hänet. Vaan eipä hylännyt, selviää yhtä sun toista ja yks kaks Martin tupsahtaa taas Bettyn elämään. Kuinka tulee käymään, se on luettava tästä kirjasta ja sitten jäätävä odottamaan sarjan seuraavaa osaa.