Katri Kuusikallio ja Visa Kuusikallio: Hyväksikäytetyt : selviytyjät kertovat

Osta kirja itsellesi

Hyväksikäytetyt kertoo vaikeasta aiheesta: lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Kirjassa tarkastellaan teemaa monesta näkökulmasta: esimerkiksi miehen kokemaa hyväksikäyttöä sekä uskonnon ja hyväksikäytön yhteyttä tarkastellaan omissa luvuissaan.

Kirjaan on koottu myös hyväksikäyttöä kokeneiden uhrien kokemuksia. Useimpien uhrien tarinoissa kuvataan syyllisyyttä, häpeää ja näennäistä, ulkoista pärjäämistä. Monella uhrilla tapahtunut tulee pintaan viimeistään aikuisena joko fyysisenä tai psyykkisenä oireiluna. Useilla on ongelmia ihmissuhteissaan ja tunne-elämässään. Monet uhrit kokevat vihan tunteita, mutta ne eivät aina suuntaudu hyväksikäyttäjään: tuntemusten kohde saattaa olla uhri itse, ja hänen vihansa oireilee muun muassa syömishäiriöinä ja itsetuhoisina ajatuksina tai tekoina. Uhrit tuntevat myös katkeruutta ja tuskaa. Eräs uhri kirjoittaa: ”En koskaan saa tietää, miltä tuntuu olla lapsi, josta pidetään huolta”.  Lapselle tehty teko vaikuttaa ihmisessä koko eliniän.

Uskonto on osatekijänä monen uhrin kertomuksessa: uskonnon avulla uhria on alistettu, syyllistetty ja pakotettu olemaan vaiti kokemuksistaan. Joitakin uhreja uskonto on auttanut selviämään.

Kirjassa on lukuisia artikkeleita hyväksikäytön uhrien ja heidän läheistensä kokemuksista. Asiantuntijoiden antamat neuvot ovat hyvin konkreettisia, kaukana epäselvästä sanahöpinästä. Artikkeleista esiin nousevat erityisesti Merja Laitisen ja Helka Silventoisen kirjoitukset, jotka keskittyvät uhrien läheisten ajatuksiin ja tunteisiin.

Merja Laitisen artikkeli käsittelee aihetta hyväksikäytetyn lapsen äidin näkökulmasta. Laitisen keräämässä aineistossa yhdenkään lapsen hyväksikäyttö ei paljastunut äidille äkillisesti, vaan totuus tuli esiin hitaasti eri palasia keräämällä. Laitinen kirjoittaa, että äiti ei aina totuuden paljastuttuakaan kykene hankkimaan apua lapselle: äidillä saattaa olla mielenterveys- tai päihdeongelmia tai hyväksikäyttäjä on uhriuttanut jo äidinkin. Myös häpeä saattaa estää äitiä kertomasta asiaa eteenpäin. Laitisen artikkelissa äidit kertovat lisäksi omasanaisesti tunteistaan ja ajatuksistaan. Aikuisille uhreille äiti on puolestaan ristiriitaisten tunteiden kohde: uhrit toivovat äidiltä tukea, mutta toisaalta he syyttävät äitiä kokemastaan.

Helka Silventoisen artikkeli keskittyy hyväksikäytetyn uhrin puolisoon. Myös puoliso tuntee vihaa ja häpeää. Silventoinen kirjoittaakin, että puolison rooli on kaikkein epäreiluin: hänkin kantaa taakkaa, mutta hän ei silti ole millään tavalla osallinen jonkun toisen aiheuttamassa pahassa. Tilanne on vaikea, mutta Silventoinen kehottaa kuitenkin olemaan ryhtymättä puolison terapeutiksi.

Eräs iltapäivälehti ehti jo julkaista kirjasta kaikkein raflaavimmat lainaukset. Tämänkaltainen sosiaalipornolla pelaaminen latistaa kirjan, uhrit ja lehden lukijatkin. Lapsuuden seksuaalisesta hyväksikäytöstä on tullut niin käytetty aihe esimerkiksi amerikkalaisessa viihteessä, että se on jo turruttanut ja kyllästyttänyt ihmiset. Siitä on tullut aikansa inha muoti-ilmiö, helppo selitys, jonka avulla voidaan perustella psykopaatit, avioerot ja lasten käytöshäiriöt. Vakavan aiheen viihteellistäminen on tehnyt asioista mustavalkoisia. Kuusikallioiden kirja antaa onneksi aiheelle syvyyttä ja tuo esille uhrin, uhrin läheisten ja asiantuntijoiden näkemyksiä kypsästi ja monisävyisesti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.