Mattias Edvardsson: Hyvät naapurit

Luin taannoin Mattias Edvardssonin jännitysromaanin Aivan tavallinen perhe, ja tuo lukukokemus sai minut tarttumaan myös kirjailijan toiseen suomen­nettuun teokseen. Eikä turhaan.

Tukholmalaiset Bianca ja Mikael, kiinteistönvälittäjä ja liikunnanopettaja, ovat saaneet tarpeekseen suuresta kaupungista. Toisenlainen ympäristö olisi varmaan hyvä myös kahdelle pienelle lapselle. Niinpä he muuttavat keskelle Skånea. Kuvitteellisen Köpingen omakotialueella kadutkin on idyllisesti nimetty Astrid Lindgrenin teosten mukaan; perhe asettuu Pukarikadulle, joka on tietenkin tuttu Se pikkuinen Lotta -kirjasta. On lapsiperheitä ja vanhempi pariskunta, on pihajuhlia sun muita kekkereitä.

Aluksi kaikki meneekin mukavasti. Mutta kuten heti kirjan alussa käy ilmi, perjantaina 13. lokakuuta 2017 Bianca jää polkupyörällään auton alle. Onnettomuuden ajaa hänen naapurinsa Jacqueline, johon Biancalla ja Mikaelilla on ollut lievästi sanottuna ristiriitainen suhde jo pidemmän aikaa. On pakko epäillä, oliko kolari sittenkään vahinko.

Mattias Edvardsson on erittäin taitava luomaan jännitystä. Ensimmäisistä sivuista alkaen lukija huomaa, että asuinalueen ystävällismielisen pinnan alla kihisevät monenlaiset tunteet. Kenenkään menneisyys ei ole niin herttaista kuin voisi päältäpäin kuvitella. Erityisen taitavasti on kuvattu juuri naapurin Jacqueline, tuo entinen valokuvamalli ja murrosikäisen Fabianin yksin­huoltaja­äiti. Hän on melkein klassinen oppikirjatyyppi epävakaasta persoonal­li­suudesta, kaappijuoppoudesta ja läheisriippuvuudesta. Jacqueline onkin yksi kirjan kertojanäänistä; hänen lisäkseen tarinaa vievät eteenpäin sekä Fabian että Mikael, joka hänkin on luonteensa salattuja piirteitä myöten hyvin uskottava henkilö.

”Kiinteistönvälittäjät puhuvat neliöistä ja sijainnista ja avoimista tilaratkaisuista ja ties mistä. Mutta tuollaiset asiat eivät vedä vertoja hyville naapureille”, lausuu kirjan Åke. Entäpä jos hyvien naapureiden kaapit kolisevat täynnänsä luurankoja?