Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
”Muutama kuukausi sitten olimme vielä aivan tavallinen perhe. Nyt olemme joutuneet säälimättömyyden parrasvaloihin”, pohtii Ulrika-äiti tilanteessa, joka ei sitten olekaan ihan tavallinen: perheen ainokainen, 19-vuotias Stella, on oikeudessa syytettynä miesystävänsä murhasta. Syytös ja tutkintavankeus ovat nyt pilanneet Stellan elämän täysin, ne ovat murskanneet paitsi hänen unelmansa tulevaisuudesta myös vanhempien toiveet siitä, millainen Stellan elämästä olisi pitänyt tulla. Voivatko vanhemmat vielä auttaa tytärtään, minkälaisia keinoja tähän on mahdollista ja sopivaa käyttää, siinä tämän kirjan ydin.
Perheen isä Adam – lienee vankalla tarkoituksella valittu etunimi – on pappi. Hän joutuu siis peilaamaan tapahtumia myös hengellisyyden kautta. Ehkäpä nämä hänelle annetut koettelemukset ovat verrattavissa Raamatun Jobin kärsimyksiin: Jobin kirjassahan Saatana sai Jumalalta vapaat kädet turmella vanhurskaan ja menestyneen miehen elämä ja mitata, olisiko tämä edelleen vanhurskas menetettyään kaiken. Job pysyi Jumalalle uskollisena, mutta Adam-isällä on vaikeuksia. Hän on jopa valmis poikkeamaan totuuden puhumisesta, jos se vain auttaisi hänen tytärtään.
Aivan tavallinen perhe oli hyvin mielenkiintoinen psykologinen jännitysromaani. Etenkin pohdiskelevan Adamin kuva oli erittäin koskettavasti piirretty, samoin Stellan, joka oli uskottava ja samalla myös hieman ärsyttävä epävakaa persoonallisuus, mutta Ulrika-äiti jäi hieman heidän varjoonsa. Joka tapauksessa kirjassa oli minusta paljolti kysymys vanhempien odotuksista lastensa elämää kohtaan.
Kirjan tapahtumien edetessä käy hiljalleen ilmi, ettei Stella ole oikein koskaan ollut sellainen lapsi ja nuori, jollaista Ulrika ja Adam olisivat toivoneet. Mutta tämä ei mitenkään vähennä heidän rakkauttaan Stellaa kohtaan. Ja kovin helposti yhteiskunta ja läheisetkin ystävät tuomitsevat rikoksen tehneen nuoren vanhemmat! Käy oikeusjutussa sitten niin tai näin, on tämä perhe ihmisten silmissä aina syyllinen.
Tämä kirja oli vaikuttava kokonaisuus, ei välttämättä mitään kevyttä hyvän mielen lukemista, mutta eihän kaiken tarvitse ollakaan.
