Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
“Tuntiessani moottorin tärinän takamuksessani ja säärissäni ja siivenkärkien vapisevan nousun käsissäni ja katsoessani alla olevaa maata juuri tältä etäisyydeltä, tältä hurmaavalta kaiken miniatyyriksi muuttavalta korkeudelta, ajattelin että tässä oli se pieni tila, se pieni vekotin jota olin etsinyt, minun yksityinen aitiopaikkani maailmassa ja samalla täysin sen ulkopuolella.”
Ja sieltä, pienkoneestaan – ulkopuolelta – Jerry, kirjan keskushenkilöhahmo ja minäkertoja, todella tuntuu tarkkailevan ympäristöään, elämää ja ihmisiä ympärillään. Tämä Jerry, osittain varhaiseläköitynyt, uhkaavasti kuuttakymmentä lähentelevä isoisä, isä ja poika tuntuu elämässään ajautuneen jonkinlaiseen todellisuuspakoisuuteen. Hän on leski, joka ei koskaan ole pystynyt käsittelemään vaimonsa vuosien takaista kuolemaa, isä joka alitajuntaista tahtomattomuuttaan ei ole nähnyt poikaansa keskellä luhistuvaa perheyritystä, sitä jota hän itse johti, perintönä omalta isältään. Lisäksi hän on taannoin pitkäaikaisesta tyttöystävästään “vapautunut” poikamies, tahtomattaan kuitenkin. Sitä, kuinka virallisena tätä eroa olisi pidettävä, ei tiedä varmasti yksikään. Ja niin, onhan hän edelleen poikakin, isänsä poika.
Liki koko elämänsä Yhdysvalloissa asunut korealaissyntyinen Chang-rae Lee oli minulle ennen hänen seurassaan tapahtunutta ilmaannousuani täysin tuntematon kirjailija. Toisaalta, palkinnoistaan ja ehdokkuuksistaan huolimatta, Leen muut teokset ovat jääneet tähän mennessä suomentamatta.
Ilmassa on teos, joka lähtee liikkeelle hirvittävän hyvin. Jerryn tarina kirjaimellisesti vie lukijan mukanaan, nostaa ilmaan, sinne mistä katsottuna kaikki näyttää täydelliseltä; puut, ruuhkaiset tiet autojonoineen, meret – ja tietysti tämä tarina. Mutta sitten, jo melko pian, tapahtuu jotakin: minä ajaudun kauemmaksi Jerrystä, menetän korkeuttani, alan jo huomata epätäydellisyyksiä ympärilläni. Toisin sanoen kirjailija mielestäni menettää terävimmän teränsä, oivallisimman otteensa. Tekstistä tulee ajoittain jopa tylsähköä luettavaa, jaarittelevaa.
Lopullinen mielipiteeni sijoittuu jonnekin edellä kuvattujen välimaastoon; teos ei liitele mielessäni siellä täydellisten ilmakerroksessa, mutta ei myöskään ajaudu pakkolaskuun, vaan tasaisen hyvään lopputulokseen. Vaikka alun huuma on tipotiessään, on Jerryn tarina saanut arvoisensa päätöksen ja mikä tärkeintä: eksynyt mies tavoittanut todellisuutensa – tai ainakin osan siitä.
Kaikesta huolimatta olisin valmis suosittelemaan ja jos kirjailijan teoksia suomennettaisiin enemmän, olisin valmis lukemaan.
