Anne Mattsson: Irja Askola : elämäkerta

Irja Askola : elämäkerta

Osta kirja itsellesi

(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)

Elämäkerta Irja Askolasta on historian tutkijan tarkkuudella kirjoitettu tietokirja piispa Askolan elämästä lapsuudesta nykyisiin eläkepäiviin asti. Samalla se on hyvin lämminhenkinen ja intiimi kertomus tästä erityisestä naisesta. Rohkeasta, herkästä ja hymyilevästä Iri-piispasta, joka tinkimättömästi ja rohkeasti toimi omien syvempien arvojensa mukaan ihmisten tasa-arvoa puolustaen. Kirjan kirjoittaja on tieto- ja oppikirjailija, historian tutkija ja opettaja Anne Mattsson. 

Askola vihittiin Suomen ensimmäiseksi naispuoliseksi piispaksi 12.9.2010. Papiksi Askola oli vihitty vuonna 1988 yhtenä Suomen ensimmäisistä naispuolisista papeista. Muualla maailmassa oli evankelis-luterilaisilla naispuolisia piispoja ja pappeja jo ennen Askolaa, ortodoksisella tai katolisella kirkolla ei vielä nytkään. 

Askolan valinta piispaksi rikkoi sukupuolen lisäksi monia muitakin traditioita, ennakko-oletuksia ja -luuloja. Askola oli vain teologian maisteri, ei tohtori tai lisensiaatti kuten aikaisemmat piispat. Hän oli tehnyt gradutyönsä kirkkososiologiasta, mutta ei jatkanut tiedekunnan odotuksista huolimatta väitöskirjan tekemiseen. Hän tuli vasemmistolaisesta yksinhuoltajaperheestä, ei oikeistolaisesta pappissuvusta eikä hänen perheensä muutenkaan ollut erityisen uskonnollinen tai kirkollinen. Askolaa ei kuulunut kirkon sisäpiiriin, häntä ei tunnettu, sillä hän oli työskennellyt useiden vuosien ajan ulkomailla ja Suomessakin seurakunnallisten tehtävien ulkopuolella. Arveluttavaksi Askolan valinnan teki myös se, että hän puolusti niin seksuaalisten kuin muidenkin vähemmistöjen tasa-arvoa ja oikeuksia. Lisäksi hän oli runoilija ja sinkkunainen. 

Johdannossa Anne Mattsson kertoo kirjan aloittamisen viivästyneen. Ensin Askola sairastui koronaan. Sitten luottamus haastattelijaan vaati aikaa, Askola kun totutteli siihen, että hänestä tehdään kirja. Käännekohta työn etenemisessä oli törmääminen pro gradu -tutkielmaan, joka oli tehty teologisessa tiedekunnassa Askolan saamasta vihapostista. Törkeää palautetta Askola oli saanut niin teologisesta osaamisestaan, toiminnastaan kuin hänestä itsestään ihmisenä. Helvetin tulen toivotiin hänet kärventävän. Vihaposteista on tekstissä muutamia näytteitä. 

Mattssonin mielestä graduun lainatut vihaviestit osoittivat sen, että Askola ei ollut uhrauksitta päässyt korkeaan asemaansa. Askola antoi vihapostinsa Kansallisarkiston säilytettäväksi ja tutkijoiden käytettäväksi, se oli osoitus hänen poikkeuksellisesta mielenlaadustaan. ”Hän on henkilö, joka tuntee totuuden arvon.”

Irja Askolaa ei vihaviestit ja huonot kokemukset katkeroittaneet, hän kokosi voimansa ja nousi kirkon johtoon. Suvaitsevainen, maanläheinen ja lempeä piispa saarnasi armosta ja rohkeasti ilmoitti homoseksuaalien olevan tervetulleita kirkkoon siinä missä kaikki muutkin. Hengellinen elämä, josta hän runoissaankin kirjoitti, on arkista toimintaa ja tavalliselle ihmiselle ymmärrettävää.

Hieno, kattava, Askolan kirjoittamilla runoilla höystetty elämäkerta!

”Mitä elämässäsi muuttuisi / siskoni / jos vähitellen alkaisit / puhella itsellesi ystävällisesti / kohtelisit kuin rakkainta ihmistäsi… / jos vähitellen alkaisit / puhella itsellesi armahtavasti / …kohtelisit itseäsi kuin / kunnioittamaasi ihmistä / …jos alkaisit puhella itsellesi kuin ystävälle…”

Tilaa Kirjavinkit sähköpostiisi

Haluatko saada edellisen viikon kirjavinkit suoraan sähköpostiisi joka maanantai? Tilaa uutiskirjeemme tästä ja liity listan 965 tilaajan joukkoon!

Tilaamalla uutiskirjeen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa. Kirjavinkit.fi:n rekisteriseloste.

Aikaisempia kirjavinkkejä

Ladataan lisää luettavaa...