Anu Silfverberg: Sinut on nähty

Sinut on nähty

Osta kirja itsellesi

(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)

Ai että millainen herkkupala vuoden 2020 viimeisten kirjojen joukkoon vielä löytyi. Anu Silfverbergin tiesin toki erinomaiseksi kirjoittajaksi, mutta Sinut on nähty pääsi silti yllättämään sillä, miten terävä, hauska, raivostuttava, älykäs ja tarkkaavainen kirja tämä onkaan. Silfverberg kertoo katseesta ja katseen vallasta, etenkin elokuvan kontekstissa. Kuka katsoo, ketä, millä tavalla ja miltä se tuntuu?

Aloitetaan vaikka karuista faktoista. Usein (etenkin miesten) tapana on sanoa, että taide on taidetta, eikä tekijän sukupuolella ole mitään väliä (miehet, jotka sanovat näin, viihtyvät yleensä vain miesten tekemän taiteen parissa). Vaan kas kummaa, kun otetaan kynä ja paperia käteen ja aletaan laskea, miesten tekemissä elokuvissa esiintyy hyvin vähän naisia ja ne vähätkään naiset eivät oikeastaan ole ihmisiä, täysipainoisia hahmoja motivaatioineen ja tavoitteineen, vaan ”kaunis ruumis”, ”vähäpukeinen kaunotar”, ”eteerinen lapsinainen”, mitä näitä nyt on. Jokainen naisten kirjoittama elokuva läpäisee Bechdelin testin (kaksi naista puhuu keskenään jostain muusta aiheesta kuin miehestä); yli puolet miesten tekemistä elokuvista ei läpäise testiä. (Käänteisen testin – puhuuko kaksi miestä keskenään jostain muusta kuin naisesta – läpäisee jokseenkin jokainen ikinä tehty elokuva.)

Jotenkin ajatus siitä, että miesten ei annettaisi ylipäänsä tehdä elokuvia vaikkapa seuraavaan kymmeneen vuoteen, alkaa tuntua aina vain paremmalta.

Seksiä Silfverberg käsittelee oivallisesti, sitä, miten elokuvaseksi ei oikeastaan muistuta todellista seksiä millään tavalla – ei ainakaan sellaista seksiä, josta naiset noin yleisesti ottaen nauttivat. Jossain vaiheessa Silfverberg otti asiakseen oikein etsimällä etsiä elokuvia, joiden seksikohtauksissa kuvattaisiin miehiä tyydyttämässä naisia käsillään. Spoileri: ei muuten löydy, kyseessä on yksi elokuvan historian harvinaisimpia aiheita. Jos elokuvaseksi ei olisi niin miehistä ja todellisuudessa naiselle niin ankeaa ja jopa tuskallista, olisiko enemmän onnellisia naisia, joilla on tyydyttävä seksielämä ja enemmän halua harrastaa seksiä? Voisi olla.

Silfverberg on kirjoittanut hienon teoksen. Sinut on nähty on ihanan piikikäs ja ilkeä, mutta myös hauska ja osuva. Silfverberg myös kyseenalaistaa itseään jatkuvasti. Se on yksi iso teema tässä – miten suhtautua niihin itselle joskus rakkaisiin teoksiin, jotka ovat metoo-aikana alkaneet näyttäytyä epämiellyttävässä valossa? Kuinka sovittaa omaa elokuvarakkautta siihen, miten vastenmielisenä elokuvien naiskuva ja jatkuva miehinen katse näyttäytyy? Se ei ole helppo kysymys ja Silfverberg väittää vastaan itselleenkin. Siinä sivussa lukijan mahdolliset vastaväitteet saavat näppärästi vastauksensa (eiköhän tästä silti joku mies mielensä pahoita).

Minä tietysti luen kirjaa miehenä. Tunnistan monia aiheita, mutta en minä niistä oikeasti mitään tiedä. Nautin tästä silti. Jotain nautinnollista oli siinäkin, kun kuuntelin vaimoni puhinaa, justnäin-myötäilyä ja myös feministisiä raivontuiskahduksia kirjan äärellä. Eiköhän tämä naisiin osu ja uppoa vielä tehokkaammin. Nuoremmille sukupolville asiat saattavat näyttäytyä eri tavalla ja referenssit muutenkin ovat tietystä sukupolvesta, mutta Silfverbergin (s. 1974) ikäisille tässä on paljon jaettua sukupolvikokemusta ja monessa kohtaa sama paska jatkuu vain uudessa paketissa.

Sinut on nähty on mielestäni vuoden 2020 tärkeimpiä esseeteoksia; aivan erityisesti se kannattaa lukea, mikäli on kiinnostunut elokuvasta, mutta soisin sen muutenkin löytävän tiensä mahdollisimman moniin käsiin. Naiset saavat tästä varmasti eheyttävän ja vahvistavan lukukokemuksen, miehille tämä taas toimii aina tarpeellisena muistutuksena siitä, että naisiakin on olemassa ja – kas kummaa – hekin ovat täysipainoisia ihmisiä. Jostain syystä tämä asia on edelleen aivan käsittämättömän vaikea juttu ymmärtää.

close

Tilaa Kirjavinkit sähköpostiisi

Haluatko saada uudet kirjavinkit sähköpostiisi joka maanantai? Tilaa uutiskirjeemme tästä!

Tilaamalla uutiskirjeen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa. Kirjavinkit.fi:n rekisteriseloste.
(Erityisesti uudet kotimaiset julkaisut on usein, ei aina, saatu kustantajalta arvostelukappaleina. Se, mistä kirja on saatu, ei vaikuta siihen, kehummeko vai emme.)

Mikko

Kirjavinkkien päätoimittaja Mikko Saari lukee kirjoja laajasti, mutta enimmäkseen uusia kirjoja painottuen naisten kirjoittamiin kirjoihin. Mikko pelaa fanaattisella innolla monimutkaisia lautapelejä ja päätoimittaa Lautapeliopasta. Työkseen Mikko tietää WordPressistä kaiken, mitä tietää tarvitsee. Kaikki vinkit »

4 kommenttia

  1. Mistä ihmeestä kirjoittaja on saanut päähänsä että miehet viihtyvät pääasiassa vain miesten tekemän taiteen parissa. Olenhan itsekin mies, jolla on ja on ollut paljon mies-tuttavia, enkä tunnista tällaista luonnehdintaa mitenkään. Kuulostaa enemmänkin jonkinlaiselta ideologiselta voimalauseelta. Olisikohan jossain jotain konkretiaa tällaisen näkemyksen tueksi.

  2. Jussi, esimerkiksi Tilastokeskukselta:

    Enimmäkseen miesten kirjoittamaa kaunokirjallisuutta ilmoitti lukevansa neljännes kaunokirjallisuuden lukijoista, kun taas enimmäkseen naisten kirjoittamaa kaunokirjallisuutta luki 16 prosenttia kaunokirjallisuuden lukijoista. 58 prosenttia kaunokirjallisuuden lukijoista ilmoitti lukevansa yhtä paljon naisten ja miesten kirjoittamaa kaunokirjallisuutta. Tässä sukupuolen merkitys on erittäin suuri. Kaunokirjallisuuden mieslukijoista yli puolet ilmoitti lukevansa enimmäkseen miesten kirjoittamaa kaunokirjallisuutta, kun taas kaunokirjallisuuden naislukijoista alle viidennes ilmoitti lukevansa enimmäkseen naisten kirjoittamaa kaunokirjallisuutta. Vain prosentti kaunokirjallisuuden mieslukijoista ilmoitti lukevansa enimmäkseen naisten kirjoittamaa kaunokirjallisuutta. Kaunokirjallisuuden naislukijoista yli neljännes ilmoitti lukevansa enimmäkseen miesten kirjoittamaa kaunokirjallisuutta. 47 prosenttia kaunokirjallisuuden mieslukijoista ja 65 prosenttia kaunokirjallisuuden naislukijoista ilmoitti lukevansa yhtä paljon naisten ja miesten kirjoittamaa kaunokirjallisuutta.

    Tämä kirjallisuudesta. Elokuvien kohdalla asia on sikäli helpompi, että naiset eivät ylipäänsä pääse juuri tekemään elokuvia; tässä tilanne on toki parantunut, mutta varsinkin aikaisemmin, lähinnä miehet ovat saaneet tehdä Hollywood-elokuvia. Musiikissakin niin popmusiikki, jazz ja klassinen ovat olleet voittopuoleisesti miesten tekemää vuosikausien ajan.

    Hienoa, jos tuttavapiirissäsi on miehiä, jotka viihtyvät hyvin naisten tekemän taiteen ja kulttuurin parissa. Se on ihan oikeasti aika poikkeuksellista se.

    (Ennen kuin kiinnitin asiaan itse sen tarkemmin huomiota, noin 60-80 prosenttia lukemistani kirjoista oli miesten kirjoittamia, vaikka kysyttäessä olisin sanonut, ettei kirjoittajan sukupuolella ole merkitystä. Kummallisen iso merkitys sillä siihen nähden olikin!)

  3. Ajattelisin että miehet lukevat enemmän miesten kirjoittamaa kaunokirjallisuutta, koska ne aihepiiriltään liikkuvat enemmän miesten maailmassa. Aivan samoin kuin naistenlehtiä todennäköisesti lukevat enimmäkseen naiset. Luulisin että miehet eivät lue misten kirjoittamia kirjoja siksi, että ne ovat miesten kirjoittamia, vaan koska niissä liikutaan enemmän miesten maailmassa. Esimerkiksi erä-, sota-,urheilu-, tyknisessä-maailmassa. Vaikea kuvitella että jossain olisi kokonaan joku toinen miesten maailma joka eroaa omasta tuntemastani. Sitten on kokonaan toinen asia se, että naiset ilmeisesti lukevat kaunokirjallisuutta ylivoimaisesti enemmän kuin miehet. Esim suurin osa kirjallisuusblogeista on naisten ylläpitämiä.

    Vaikea on myös ajatella että miehet kävisivät enemmän katsomassa miestaiteilijoiden näyttelyjä. Niinhän pitäisi olla jos ajatteltaisiin että taiteen alueella on kuluttajien keskuudessa selkeätä sukupuoli-suosintaa.

    Näitä tilastokeskuksen tilastoja olisi mielenkiintoista lukea tarkemmin, ja etsiä niistä monipuolisempia vivahteita. Mitä lukujen taustalta saattaisi löytyä monipuolisemmin tulkittuna?

  4. Jussi, mikä se sellainen ”miesten maailma” ylipäänsä on? Ei ole (ainakaan enää, jos on koskaan ollutkaan) mitään yhtä miesten maailmaa, joka kiinnostaisi kaikkia miehiä, eikä kiinnostaisi naisia. Isänpäivän alla näkee kyllä selvästi, mitä markkinoijat ajattelevat miesten haluavan lukea: sotaa, urheilijoiden elämäkertoja, historiallisista suurmiehistä kertovia kirjoja… isänpäivätyrkyissä ei käytännössä koskaan ole esillä mitään, mitä itse haluaisin missään määrin lukea.

    Paljon on muutenkin kyse ennakkoluuloista ja stereotypioista. Sinäkin nostit heti nuo iänikuiset eräkirjat, sotajutut, urheilut ja muut. Kyllähän miehiä monet muutkin asiat kiinnostavat – ja noistakin asioista kirjoittavat myös naiset. Liian herkästi vain ajatellaan, että jos kirjan on kirjoittanut nainen, se ei voi kiinnostaa miestä, sisällöstä viis. Ei J.K. Rowling ihan turhan takia piiloutunut nimikirjaimien taakse, jotta ei vaikuttaisi naiselta ja karkoittaisi siten poikia lukemasta Harry Pottereita. Mielikuvat hallitsevat.

    Tuon Tilastokeskuksen tilaston mukaan naiset lukevat enemmän, mutta eivät ylivoimaisesti: miehistä 70 % on lukenut viimeisen puolen vuoden sisällä, naisista noin 85 % (tässä ei toki erotella nimenomaan kaunokirjallisuutta, vaan puhutaan ylipäänsä lukemisesta). Blogimaailma on tosiaan naisvoittoinen, mutta ei yksinomaan, kyllä blogeista ja Instagramista onneksi miehiäkin löytää puhumassa kirjoista.

    Taidenäyttelyissä käymisestä en osaa sanoa mitään, muuta kuin sen, että ainakin Museokortin tilastojen mukaan museoissa kävijöistä kaksi kolmasosaa on ylipäänsä naisia. Tilastokeskus osaa tästäkin kertoa, että naisista vähän yli 40 % on käynyt taidenäyttelyissä, miehistä vähän yli 30 % – sitä, kenen näyttelyitä nämä ovat olleet, Tilastokeskus ei kerro. Taidegalleriatilasto 2019 osaa kuitenkin kertoa, että tilastoon osallistuneissa gallerioissa taiteilijoista vähän yli 60 % on ollut naisoletettuja. Uusi taide on Suomessa naisvoittoista (vanhemmassa taiteessa naisen paikka on toki olla kuvattuna, mieluummin alasti).

    Kirjallisuuden suhteen tilanne on sikäli hyvä, että naiset kyllä saavat Suomessa äänensä kuuluviin. Isompia yhteiskunnallisia ongelmia löytyy muualta, vaikkapa siitä, että miehet palkkaavat töihin mieluummin miehiä kuin naisia, pätevyydestä viis, tai siitä, että naiset äänestävät vaaleissa miehiä ja naisia, mutta miehet enimmäkseen miehiä, jolloin poliittinen valta keskittyy miehille, jotka sitten tekevät naisiin liittyviä päätöksiä välillä aika kyseenalaisilta tuntuvilla perusteluilla ja pohjatiedoilla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Aikaisempia kirjavinkkejä

Ladataan lisää luettavaa...