Isen tarinat

Isen tarinat on uta monogatari -teos, joka edustaa vanhaa japanilaista kirjallisuutta. Se kuuluu Japanin Heian-kauden keskeisiin teoksiin ja on peräisin 800-luvulta. Teoksen tekijä ei ole varmasti tiedossa, mutta yleisesti oletetaan, että kirjoittaja ja teoksen päähenkilönä esiintyvä nimetön mies ovat Ariwara no Narihira (825–880), japanilainen hovimies Heian-kaudelta (794–1185). Kirjan tapahtumilla on yhteyksiä Narihiran elämään, mutta osa teoksesta kuvaa tapahtumia vuoden 880 jälkeen, joten kovin suoraviivaisia johtopäätöksiä näin yli tuhat vuotta myöhemmin ei voi vetää.

Uta monogatari eli ”runokertomus” on kirjallisuuden muoto, jossa yhdistyvät waka-runous ja proosaosuudet. Waka tarkoittaa japaniksi kirjoitettua runoutta, jolla oli useampiakin muotoja, mutta tässä teoksessa muotona on käytännössä monille suomalaislukijoillekin tuttu tanka eli tavujensa osalta 5-7-5-7-7-kaavalla etenevä runo. Runoja on paljon muissakin aikakauden teoksissa, mutta uta monogatari -teoksissa runous on pääosassa ja proosaosio voi olla hyvinkin yksinkertainen huomautus, joka antaa hieman kontekstia runolle.

Isen tarinat kuvaa hovielämää ja teoksessa on jonkinlaista kronologista jatkumoa. Ensimmäisessä osiossa kohdataan ”eräs mies” päähinejuhlansa jälkeen, eli täysi-ikäistyessään. Viimeisessä osiossa mies tuntee kuoleman lähestyvän. Teosta hallitsee miyabi-estetiikka, jossa elämän absurdit ja vulgaarit piirteet on siivottu pois. Heian-kauden säilyneelle kirjallisuudelle tunnuspiirteenä on herkkyys kauneudelle. Sitä herkkyyttä Isen tarinoiden sivuilla riittääkin runsaasti.

Isen tarinoilla onkin puitteiltaan paljon yhteistä Genjin tarinan kanssa. Muodossa sitten vähemmän, Isen tarinat on merkittävästi Genjiä tiiviimpi ja pelkistetympi. Olen lukenut Genjin tarinan tuoreesta julkaisusta ensimmäisen osan; se oli niin raskas prosessi, etten ole vielä saanut aikaiseksi aloittaa toista osaa. Isen tarinat tarjoa paljon helpomman tavan lähestyä Heian-kauden Japanin kirjallisuutta. Tunnelma on sama, mutta tekstiä on vähemmän. Suosittelenkin tarttumista Isen tarinoihin ensin, ja jos sen jälkeen kaipaa syvempää sukellusta Heian-kauteen, Genjin tarina tarjoaa sitten paljon lisää.

Suomennoksen on tehnyt Juhani Bonsdorff, joka ei ole kääntämisen ammattilainen, vaan aiheeseen paneutunut amatööri. Bonsdorffin varsinainen ura on finanssialalla. Koska teos tulee täysin vieraasta kultuurista, se on luonnollisesti varustettu hyvin selityksin. Osa selityksistä on alaviitteissä ja lisäksi teoksen lopussa on noin 30-sivuinen selitysosio, joka taustoittaa kirjan maailmaa ja avaa kääntämisen ratkaisuja vielä lisää. Näissä on saavutettu hyvä tasapaino. Ilahduin myös kovasti muutamista tapauksista, joissa Bonsdorff esittää kaksi rinnakkaista täysin erillistä suomennosta, jotka avaavat saman runon vaihtoehtoisia tulkintoja: japani kun runsaassa homofoniassaan tarjoaa kirjoittajalle runsaat mahdollisuudet kirjoittaa runoon päällekkäisiä merkityksiä.