Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Itämeren erikoispiirteitä on se, että se on matala murtovesiallas, jonka veden vaihtuminen kestää jopa 30 vuotta. Tämä tekee siitä herkän merialueen, joka on erityisen haavoittuvainen ilmastonmuutokselle ja joka on jo nyt yksi maailman saastuneimmista meristä. Meribiologi Jessica Haapkylälle Itämeri ei ole kiinnostava vain ammattinsa puolesta, vaan mereen liittyy myös lukemattomia lämpimiä muistoja lapsuuden Glosholmenin saaresta, jossa snorklatessa meren tilanne näytti vielä kovin erilaiselta. Onko lapsuuden kirkkaisiin vesiin kuitenkaan enää paluuta?
Itämeri on ajankohtainen katsaus meren tilanteeseen ja miltä se näyttää tutkijoiden näkökulmasta. Kirjan ensimmäisessä osiossa päästään legendaarisen merentutkimusalus Arandan matkaan. Laivan näytteenottomatkat ovat suomalaisen merentutkimuksen kulmakiviä, sillä näytteiden arvoja voidaan verrata vuosikymmeniä sitten samasta paikasta otettuihin näytteisiin.
Kirjan toisessa osassa päästään sukeltamaan aaltojen alle ja tarkastelemaan Itämeren avainekosysteemien tilannetta. Tutuksi tulevat muun muassa veden suodattajana tärkeät sinisimpukat, ruskoleviin kuuluva levälaji rakkohauru ja meriajokasniityt, jotka niin ikään ovat tärkeitä ekosysteemirakentajia. Tähän osioon liittyy myös yllätyksiä. Kuinka moni on Itämerta ajatellessaan pysähtynyt miettimään riskihylkyjä tai mereen upponeita kemiallisia aseita? Voin myöntää, että jälkimmäinen ei ollut koskaan tullut mieleenikään.
Kolmannessa osassa liikutaan rannikkovesissä ja päästään katsomaan lähempää erilaisten tutkimusasemien toimintaa. Haapakylä vierailee Virossa Saarenmaan merentutkimusasemalla, jossa tehdään muun muassa vieraslajien ekologian ja leviämisen seurantaa eli tässä tapauksessa liejutaskurapu- ja mustatäplätokkotutkimusta. Myös kokeellinen sinisimpukoiden viljely kuuluu tutkimusaseman ohjelmaan.
Vanhasta lepra- ja mielisairaalasta tunnettu Seilin saari on puolestaan myös tutkimuslaitoksen kotipaikka, joka on tunnettu erityisesti silakoiden pitkäaikaistutkimuksesta. Yksi suuri tutkimuskysymys on tällä hetkellä silakan mädin huuhtoutumisilmiö: tietyllä alueella jopa 95–97 prosenttia huuhtoutuu pois syistä, joita ei toistaiseksi tiedetä. Silakka on ravintoketjun keskiössä, joten kannan vähenemisellä on merkitystä.
Tutuksi tulee myös Tvärminnen eläintieteellinen asema, eli Haapkylän sanoin suomalaisen merentutkimuksen pyhättö. Asemalla on tehty tutkimusta jo runsaat sata vuotta, ja nykyään täältä löytyy myös rannikkoekosysteemi- ja ilmastotutkimuskeskus CoastClim. Monitieteellinen tutkimusohjelma tutkii rannikkoalueiden potentiaalia toimia ilmastonmuutoksen hillinnässä ja tarkastella biodiversiteetin ja ilmaston välistä yhteyttä. Asemalla on myös ainutlaatuinen sukellusakatemia eli Finnish Scientific Diving Academy (FSDA) joka perustettiin 2021. Tutkimussukeltajan ammatti kiehtoo paitsi Haapkylää niin nopeasti myös lukijaa, sen verran kiinnostavana aaltojen alainen maailma näyttäytyy.
Miltä sitten Itämeren tilanne tutkijoille näyttäytyy? Heikolta, vaikkakin paremmalta kuin 1980-luvulla jolloin puhdistamattomat jätevedet vielä kaadettiin suoraan mereen. Ravinnekuorma on lähes puolittunut, vaikka pohjaan varastoitunut fosfori pysyykin ongelmana vielä vuosikymmeniä, vaikka kaikki kuormitus pysäytettäisiin. Hymyilyyn ei silti ole aihetta, sillä maatalouden aiheuttama ravinnekuormitus on ilmastonmuutoksen ohella tämän hetken suurimpia ongelmia, ja se jatkaa Itämeren tilan heikentämistä. On mahdollista, että tulevaisuudessa Itämeri muistuttaa enemmän järveä kuin merta.
Kirja on kuitenkin sikäli kiitollista luettavaa, että asioiden eteen on tehtävissä paljonkin. Kirjassa tulee tutuksi lukuisten tutkijoiden lisäksi muun muassa Syke eli Suomen ympäristökeskus, John Nurmisen säätiö ja Baltic Sea Action Group (BSAG), jotka ovat monessa hankkeessa mukana. Kirjan suurin anti on lopulta siinä, että se tekee näkyväksi itse tutkimustyön. Ilman aiempaa kosketusta aiheeseen lukija saa konkreettisen kuvan siitä, miten Itämerta oikeastaan tutkitaan ja miten tutkimus kytkeytyy käytännön suojelutyöhön.
Itämeri on ajankohtainen ja tarpeellinen päivitys Itämeren tilanteesta, mutta kirjasta lopulta tekee kiinnostavan sen henkilökohtainen ote: yhden ihmisen suhde mereen heijastaa sitä laajempaa muutosta, jonka koko Itämeri on käynyt läpi. Tästä aiheesta kannattaisi jokaisen Itämeren rannalla asuvan lukea.