Jos haluat lukea tämän vuoden kirjasadosta vain yhden kirjan ja toivot sen olevan vanhan ajan oikea romaani, se voisi mainiosti olla tämä Jälkeläinen. Siinä on polveileva juoni yllättävine käänteineen, mielenkiintoisia ja monipuolisia henkilöhahmoja, sosialismin ja kapitalismin yhteiskuntien kuvausta, aatteiden ristiriitoja sekä omanlaistaan rakkauttakin – ei romantiikkaa, mutta tunteita silti.
Birgit ja Kaspar tapaavat kesällä 1964; Birgit on kotoisin Itä-Saksasta, Kaspar taas lännestä. Nuoripari haluaa aloittaa yhteisen elämän Länsi-Saksassa, ja niin he sitten tekevätkin Birgitin uskaliaan paon jälkeen. Mutta vasta Birgitin äkillisen kuoleman jälkeen seitsemänkymppinen Kaspar saa tietää vaimonsa elämän suuren salaisuuden. Lähtiessään sen jäljille Kaspar kohtaa monenlaisia ihmisiä ja monenlaisia aatteita ja joutuu punnitsemaan omankin elämänsä merkitystä ja arvoja uudelleen.
En nyt haluaisi paljastaa romaanin tarinaa enempää, sillä se on kaikesta yhteiskunta- ja aatehistoriallisesta sisällöstään huolimatta ennen muuta juonivetoinen.
On kirjan rakenteessakin mielenkiintonsa. Se avautuu ja sulkeutuu yleisestä yksityiseen ja taas takaisin: Bernhard Schlink kuvaa uskottavasti ja ammattitaidolla Saksaa, sekä länttä että itää, mutta yhtä lailla Birgitin ja Kasparin sisäistä todellisuutta. Ne yhdistyvät kirjan alkupuolella Ankara Jumala -tekstissä, kirjassa kirjan sisällä: kyseessä on Birgitin jäämistöstä löytynyt käsikirjoitus, joka avaa hänen salaisuutensa.
Jälkeläinen on siis kerrontatavaltaan melko perinteinen, mutta ei sen parissa aika tule pitkäksi.






