Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kohtasin runoilijan.
Riina Varjola, joka on postannut runoja someen nimellä @rakkaudestarunoon jo monta vuotta, kyseli somessa, haluaisiko joku kirjoja tai runoutta harrastava tai kirjavinkkaaja hänen runokokoelmansa kommentoitavakseen. Satuin huomaamaan julkaisun ja vastasin. Kun sitten vaihdoimme viestiä, ilmeni, ettei pakettia tarvitsisikaan postittaa, vaan satuimme sinä iltana olemaan samoissa maisemissa.
Jos kukaan ei tulekaan muistuttaa siitä, että runous jos mikä on tiivistämisen taidetta. Monet tekstit ovat varsin pakatun tuntuisia:
Maailma on tulessa,
en huomaa
Haluan sinut, vain sinua
hiuksissa tuhkaa.
Kirjoittamisesta ei voi puhua ilman lukemista. Kirjoittamista ei voi olla ilman lukemista. Runoilija tietää sen ja uppoutuu klassikoihin. Se näkyy:
Vielä äsken olimme tässä
sinä, minä ja kuu
Rinnakkain kävelemässä
viimein kun rakastuu
Nyt käyn katuja haikeana
läpi kaikuvan tunnelin
Vielä äsken olit siinä
tai ehkä vain uneksin
Olisipa hauskaa, jos runojen lopussa olisi pieni merkintä siitä, kenen innoittamana tekstit ovat syntyneet. Tuosta minulle tuli mieleen Saima Harmaja, vaan voihan se olla ihan joku muukin.
Joka tapauksessa kaikentyyppiset runot kokoelmassa heijastavat kirjailijan omaa ääntä, vaikka ensilukemalta ajattelin, että runoilijalle ominaisimpia ovat lyhyet, tiiviit vapaamittaiset runot.
Loppusanoissaan Varjola huomauttaa, että käsittelee ylisukupolvisia traumoja ja vaille jäämisen traumaa monessa kerroksessa ja minuuden kohdassa.
Jonkun lapset
pyörivät ympyrää matolla
kuiskivat seinille
ja odottavat
että joku tulisi kotiin
Kuten aina, vastuu ja tulkinta on lukijalla. Runoilija häivyttää itsensä taustalle.
