Marko Kilpi: Kadotetut

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Pikkujulkkiksia katoaa, poliisi pidättää omalaatuisen pedofiilin, nuori nainen ajaa suoraan rekan alle, nuoriso kerjää huomiota omalla tavallaan ja poliisit pyrkivät tutkimaan kaikkia tapauksia. Entinen mainosmies Olli Repo toimii nyt poliisina ja hänellä on vahva vaisto, etiäinen siitä, että kaikki tämä liittyy mahdollisesti jollakin tavoin yhteen. Tutkinta polkee vain paikallaan.

Harmina ovat myös poliisien uupuminen, sisäiset konfliktit, eräiden sopeutumattomuus työhön sekä Revon omat ajatukset, jotka ovat poikkeavia ja omintakeisia tutkimusten osalta. Lopulta alkaa tapahtua, kun erään ravintolan WC:stä löytyy pahoinpidelty B-luokan julkkis ja hänen pahoinpitelijänsäkin ilmaantuu. Vai löytyykö lopultakaan? Käy ilmi, että joku pitää poliiseja selkeästi pilkkanaan ja on koko ajan askelen edellä.

Joku, joka haluaa vain mainetta. Mainetta hinnalla millä hyvänsä, lopulta vaikka tappaen, ryöstäen — kunhan hän vain itse saisi olla esillä ja saada nimensä otsikoihin. Henkilö tunnistetaan ja seuraa ajojahti, jossa eräs poliisi raa’asti murhataan. Samaan aikaan autiotalossa pidetään kuitenkin edelleen vankina ainakin yhtä henkilöä. Kadonneita tuntuu olevan enemmänkin! Ja eräs poika miettii ostoskeskuksen räjäyttämistä, vai onko hän todella jo valmistelemassa sitä? Ainakin ircissä ollaan sitä mieltä. Tilanteet tuntuvat lopulta selviävän ja ratkeavan kaikki omalla tavallaan. Itselleni jäi kuitenkin hieman avonainen olo lopusta, kuten ilmeisesti poliisitutkinnallekin.

Kirja on suomalaisdekkareiden parhaimmasta päästä. Riittävän jännittäviä tapahtumia, mutta myös paljon pohdintaa muun muassa nuorten pahoinvoinnista, yksinäisyydestä ja huomion etsimisestä. Jonkin verran käsitellään myös internetin ja ircin vaikusta. Lisäksi tässä paneudutaan myös tosi-tv:n sankareihin ja muutenkin pikkujulkkiksiin, jotka ovat aikansa tähtiä ainakin omasta mielestään. Myös poliisin työ, sen muuttuminen ja soveltuvuus kaikille saa varmasti aikaan keskustelua. Arvot, asenteet ja toisten auttaminen kun yleensä eivät ole tämän lajityypin kirjoissa kovinkaan paljon esillä. Suosittelen, tämä ei ole mikään tavanomainen dekkari!

Irja

Irja ei vierasta mitään kirjallisuuden genreä, mutta pitää eniten hyvistä elämäkerroista, trillereistä, kauhusta, jännäreistä, yhteiskunnallisesta ja poliittisesta kirjallisuudesta. Lukenut kaiken käsiinsäsaaman 4-vuotiaasta lähtien. Vinkkaa noin 20 % lukemastaan. Kaikki vinkit »

2 kommenttia

  1. Ei todellakaan ole ihan tavan omainen dekkari. Tunnistaa kyllä kirjoittajan poliisitaustan, siksi hyvin on kuvattu poliisin toimintaa.
    Paljon on myös poliisi Revon omia pohdintoja rikosten selviämiseksi, mutta paljon myös tämän ajan nuorten maailmasta. Voi sanoa, että tämän ajan, vaikka kirja onkin julkaistu jo v.2009, ei ne asiat ole miksikään muuttuneet. Mutta ehkä jo sen verran ollut mediassa esillä ja kun omaa tuntumaa niihin, niin välillä ehkä rupesi vähän kyllästyttämään.
    Mutta Kilven kolmas dekkari on jo hakusessa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *