Marko Kilpi: Jäätyneitä ruusuja

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Tekijän esikoisromaanissa nuorempi konstaapeli Olli Repo on jättänyt hyvän uransa mainosmaailmassa ja siirtynyt poliisiksi. Työharjoittelu vie Ollin yllättäen entiseen kotikaupunkiin ja hän saa työparikseen sekä ohjaajakseen Tossavaisen, joka edustaa kaikkea sitä, mitä hän poliisissa halveksii. Pommiuhkaus nimettömän pikkukaupungin ostoskeskuksessa ja kerrostalon räjäytys pakottavat miehet kuitenkin yhteistyöhön. Poliisipari tutkii terrorismiin viittaavia vahingontekoja ja Repokin joutuu pohtimaan sekä syyllisyyden käsitettä että poliisin tehtävää. Uraansa vasta aloitteleva mies on psykologisesti herkkävaistoinen lähes neuroottisuuteen asti.

Tapahtumien selvittely paljastaa myös Ollin omasta menneisyydestä asioita, jotka tuntuvat kytkeytyvän viimeaikaisiin tapahtumiin.  Olli Revon kaipuu normaaliin ja tasaiseen perhe-elämään sekä vihan täyttämä isäsuhde tuntuvat välillä jopa hiukan liiankin dramaattisilta ja kiusaavilta. Kuvaukset kotona odottavasta perheestä sekä kälyisessä yksiössä harjoittelun aikana asuvasta Ollista ovat henkisesti piinaavia.

Miksi Ollin syvästi vihaama isä tietää niin paljon pommiuhkauksesta? Miksi kukaan ei tunnista valvontakameran kuvassa näkyvää miestä? Ehtivätkö  Repo ja Tossavainen pysäyttää vaarallisen rikollisen ennen kuin on liian myöhäistä?  Terrorivyyhden ratkaisu yllättää. Kiinnostavaa on sekin, miten hyvin Repo kykenee mainostaustansa takia eläytymään rikolliseen ajatusmaailmaan.

Kilpi on hiukan jaaritteleva tässä ensimmäisessä poliisiromaanissaan, myös tapahtumat käynnistyvät hitaasti ja loppu taas tulee hieman yllättäen — itse ainakin jäin vielä odottamaan jotakin… Toisaalta, ehkä tässä annettiin lukijalle mahdollisuus päättää itse loppuratkaisun jälkeisistä tapahtumista. Poliisityötä kirjailija kuitenkin kuvaa realistisesti, ilmeisesti omasta työhistoriastaan johtuen. Teos on erinomainen esikoinen ja tekijä on lunastanut ehdottomasti paikkansa kotimaisen rikoskirjallisuuden huipun tuntumassa myöhemmillä romaaneillaan. Kannattaa siis lukea myös tämä esikoinen, joka on nyt ilmestynyt uusintapainoksena. Ensimmäinen ja toinen painos ovat ilmestyneet Kustannusyhtiö Nemon julkaisemana.

Kirja on julkaistu myös Saksassa, missä se on saanut erinomaiset arvostelut. Kirja on saanut Vuoden johtolanka -palkinnon vuonna 2008 ja oli pohjoismaisen Lasiavain-palkinnon ehdokkaana vuonna 2009.

Irja

Irja ei vierasta mitään kirjallisuuden genreä, mutta pitää eniten hyvistä elämäkerroista, trillereistä, kauhusta, jännäreistä, yhteiskunnallisesta ja poliittisesta kirjallisuudesta. Lukenut kaiken käsiinsäsaaman 4-vuotiaasta lähtien. Vinkkaa noin 20 % lukemastaan. Kaikki vinkit »

Kommentti

  1. Tutustuin vasta nyt dekkaristi Marko Kilpeen, enkä suotta. Poliisitausta antaa uskottavuutta toimintatilanteille, mutta samaa mieltä olen Irjan kanssa, että hieman jaarittelevaa teksti oli paikoitellen ja jotain suurempaa kliimaksia jäin odottamaan. Ei sillä, etteikö jäänyt halu jatkaa Kilven dekkareiden lukua. Esikoinen on aina esikoinen ja on hienoa seurata, miten kirjailija etenee urallaan, kuin myös sankarihenkilö 😉 Jatkoahan on jo seurannut, kirjailijan uralla. Minulle nähtäväksi jää, seikkailevatko Tossavainen ja Repo myös jatkossa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *