Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Neuleromaani, mikä ihana ajatus tällaiselle himoneulojalle!Tiedän, että meitä on muitakin, sillä neulontaharrastus, joka lisääntyi ilmiömäisesti koronapandemian aikana, on jatkanut suurta suosiotaan. Mikä siis mukavampaa kuin tarttua kirjaan, jossa tämä ylevä harrastus yhdistetään päähenkilön ihmissuhteisiin monella eri rintamalla.
Kaksi oikein yhteen -romaani on jatkoa Kaisa Ikolan vuonna 2022 ilmestyneelle kirjalle Oikein nurin, jossa nuori Anni joutui vakavasti pohtimaan suhdettaan työnarkomaaniin kihlattuunsa Jaakkoon ja löysi siinä sivussa neulonnan, blogien ja neuletapaamisten maailman. Nyt aikaa on kulunut peräti 15 vuotta. Anni on saanut vakituisen työn, jossa hän menestyy, mutta käsitöiden maailma on jäänyt vähemmälle, itse asiassa unohtunut kokonaan. Lankavarastot ja ohjeet pysyvät koskemattomina kaapissa.
Jo edellisestä romaanista tutulla parhaalla ystävällä Ninnillä on nyt murrosikäinen tytär Liina, ja Ninni pyytää, että Anni ottaisi kaikenlaisia kouluongelmia aikaansaaneen Liinan luokseen kesällä pariksi viikoksi. Anni suostuu vähän epäröiden, ja alkuun alituisesti puhelintaan räpläävä ja hupparin hupun taakse piiloutuva Liina tuntuukin etäiseltä. Mutta vähitellen alkaa tapahtua. Tämän perin erilaisen kaksikon välille muodostuu luottamuksellinen suhde, ja mikä jännittävintä, molemmat sukeltavat syvälle käsitöiden maailmaan. Liina innostuu virkkaamaan isoäidinneliöitä, ja Anni löytää varastoistaan aikoinaan hyvinkin muodikkaan Paraphernalia-sukanneuleen. Kun kaupungista löytyy mukava neuletapaamisia järjestävä lankakauppa, alkavat ihmissuhdekuviotkin muodostua ihan uusiksi.
Ikola kirjoittaa edelleen mainiolla tyylillä. Romaani etenee ammattitaitoisen sujuvasti, on kysymys sitten Liinasta tai aikuisista neulemaanikoista. Minua viehätti kovasti juuri kuvaus Annin ja Liinan suhteesta ja sen vähittäisestä kehityksestä; jossain kirjan keskivaiheilla Anni huokaa, että ”hänen lapsipsykologian taitonsa eivät selvästi olleet terävimmästä päästä”, mutta juuri sitä ne itse asiassa ovatkin. Myös Liinan, tuon nuoren kapinallisen somettajan, kuvaus on osuvaa ja uskottavaa.
Oli erityisen herkullista löytää tekstistä niin paljon neulojalle tuttuja yksityiskohtia, oli kysymys sitten kirjoneuleiden suosiosta, netin kansainvälisestä neuleyhteisö Ravelrysta tai keskellä-ei-mitään sijaitsevasta valtavasta nimeltä mainitsemattomasta lankakaupasta. Toinen asia sitten on, aukeaako kirja juuri lainkaan käsitöitä harrastamattomalle lukijalle, mutta kuten sanottu, tätä romaania arvostavia neulojiakin on Suomessa vaikka kuinka paljon. Vielä yksi asia, joka minua viehätti, oli käsillä tekemisen moninaisuus. Nuoren innostuneen Liinan sanoihin on helppo yhtyä:
“Tuo just on kivaa käsitöissä”, hän sanoi. “Siinä on niin paljon mahdollisuuksia. Saa tehdä juttuja kotona yksin, jos tahtoo, mutta ei ole pakko. Seuraa löytää aina ja joka paikasta.”
