Mihin voikaan trauma ihmisen johdattaa? Vilja on aikuisuuden kynnyksellä, kun kylän tanssiaisissa tapahtuu jotain pahaa. Jotain sellaista, joka sekoittaa Viljan mielen, ajaa hänet täysin toistaitoiseen tilaan. Vilja pelkää, ei ajattele selkeästi, puhuu omiaan, tulee täysin riippuvaiseksi läheisistään ympärillään. Viljan mieli järkkyy pysyvästi, eikä hän pysty normaaliin elämään. Ajan oloon kaikki tottuvat Viljan tilaan. Viljasta tulee Vilja-täti, ullakkokamarissa asusteleva höppänä mummeli, jonka puheita kukaan ei ota tosissaan. Kunnes sitten 40 vuotta myöhemmin, talvella 1938, Vaasan lääninetsivä Juho Iivonen ottaa. Eteläpohjalaisessa maalaiskylässä alkaa sellaisen rikosvyyhdin selvittely, ettei moista ole aiemmin nähty.
Markus Nummi ottaa historiallisella romaanillaan Käräjät kantaa edelleen pinnalla oleviin aiheisiin: tyttöihin ja naisiin kohdistuvaan seksuaaliseen väkivaltaan sekä naisen oikeuteen päättää omasta kehostaan. Abortti oli 1930-luvulla Suomessa laiton muista kuin äidin tai sikiön henkeä uhkaavista syistä. Mutta minkälaisia olivat ne syyt laittomaan sikönlähdetykseen? No, niitä tavallisia: köyhyyttä, epävarmuutta, haluttomuutta, sivusuhteita. Ja väkivallan uhreja.
Käräjien näkökulmahenkilöiden Vilja-tädin ja Juho Iivosen vuorottelu pääosassa kannattelee taiteellisesti korkeatasoista romaania. Kaikki dramaattiset tapahtumat suodattuvat ikään kuin kahden hyvin erilaisen siivilän kautta. Markus Nummen tarinankuljetus toimii huikaisevan hyvin ensi sivuilta saakka. Vilja-täti on kuin kyläyhteisön kollektiivinen omatunto, se jolle kukin uskaltaa kertoa mikä mieltä painaa. Iivonen taas ulkopuolisena, kaupunkilaisena, pyrkii näyttäytymään objektiivisena ammattilaisena, mutta eipä hänenkään ulkokuortaan paljoa tarvitse raaputtaa, kun sisältä alkaa löytyä jotain muuta. Nummi kertoo paljon sillä, minkä hän jättää huonosti kuultuihin puheiseiin, huhuihin, rivien väliin.
Käräjät on säästeliäästi julkaisevan Markus Nummen neljäs romaani; edellinen teos Karkkipäivä on 14 vuoden takaa – tästä voisikin tehdä tavallaan tuplavinkkauksen, sillä myös Karkkipäivä on aivan erityisen hyvä teos. Käräjät koskettaa syvältä ja onnistuu pitämään jännitettä yllä alusta loppuun. Omasta mielestäni Käräjät on vuoden 2024 paras kotimainen romaani tähän mennessä. Suursuositus!