Anu Hopia: Kemiaa keittiössä

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Miksi rasvaton ruoka ei ole niin maukasta kuin rasvainen? Miksi munakas epäonnistuu? Mikseivät marengit onnistu matalapaineen aikana? Miksi pastan keitinveteen pitää lisätä öljyä, vai pitääkö edes? Mitä saadaan, kun yhdistetään ruoanlaitto ja luonnontieteet? Tiede-lehden monivuotisena ruokakolumnistina tunnettu Turun yliopiston funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskuksen professori Anu Hopia lähtee liikkeelle ajatuksesta, että jos ymmärtää ruoanlaitossa tapahtuvia kemiallisia ja fysikaalisia ilmiöitä, niin pystyy ymmärtämään paremmin itse ruoanlaittoakin. Ja mikä tärkeintä, näin syntyy parempaa ja onnistuneempaa ruokaa. Molekyyligastronomiana tunnettu tieteenala alkaa olla jo aidon akateemista ainakin Ranskassa.

Kemiaa keittiössä on Anu Hopian kolumnien ympärille syntynyt hieman erilainen keittokirja. Hopia selvittää raaka-aine kerrallaan tieteellisesti, mutta selkeätajuisesti ja hauskastikin, minkälaisia kemiallisia reaktioita ja lainalaisuuksia ruoanlaittoon liittyy. Useimmat hänen pohdinnoistaan ovat lähteneet liikkeelle omista käytännön ongelmista ja epäonnistumisista. Pilalle menneet ruoat ovat saaneet Hopian tutkimaan, mikä meni pieleen ja miksi. Suurimpaan osaan ongelmistaan Hopia onkin ratkaisun myös löytänyt.

Omakohtaiset ongelmat ja niiden ratkaiseminen ovat tieteentekijälle tietysti hyvin inspiroivia tutkimuskohteita, ja tämä näkyy selvästi kirjan sivuilta. Hopian kirjoitustyyli on rento ja mukaansatempaava. Mukana on toki myös niitä ruokaohjeita, mutta ei tietenkään normaalin keittokirjan tyyliin. Ruokaohjeet ovat melko yksinkertaisia, ja niissä esitellyt ruoat ongelmakohtineen on esitelty kirjan tieteellisemmissä osissa. Ruokaohjeissa on myös sopivasti pilkettä silmäkulmassa — lukekaapa vaikka, kuinka marengit saadaan sittenkin ainakin jollakin tasolla varmasti aina onnistumaan!

En ole keittokirjojen ja ruokaohjeiden suurkuluttaja, mutta tämä kirja iski minuun kyllä tosissaan ja synnytti jonkinlaisen uuden ruoanlaittoinnostuksen itsellenikin. Sopivan rempseä luonnontieteilijän näkökulma ruokaan sopii hyvin myös minulle, ja kirjan aihehan nyt koskettaa jollakin tasolla lähes kaikkia. Kemiaa keittiössä on myös graafiselta ulkoasultaan pirteä, ja sen kuvitus on (pienen alkuihmettelyn jälkeen) oikein toimiva ja hauskakin. Tässä on yksi vuoden parhaita tietokirjoja.

Hannu

Lempääläinen opettaja Hannu Sinisalo tykkää jalkapallosta, kissoista ja lautapeleistä. Lukutottumuksiltaan Hannu on runsasruokainen klassikoista sarjakuviin ja dekkareista filosofiaan, mutta omimmillaan hän on viileän ironian ja älykkään huumorin parissa. Kaikki vinkit »

Kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *