Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Karl Ove Knausgård haluaa näyttää pienelle tyttärelleen maailman sellaisena kuin se on. Vuodenaikasarjan ensimmäiset osat Syksy ja Talvi ovat lyhyiden kirjoitusten kokoelmia moninaisista aiheista ilman sen tarkempaa sisäistä juonta, ja osan Knausgårdin faneista ne lienevät jättäneen hieman kylmiksi. Nyt sarjan kolmas osa Kevät päästää lukijan taas kunnolla kirjailijan ihon alle. Knausgård paljastaa olosuhteet, joissa kuopustyttären odotusaika on vietetty. Perheen elämä on kaaoksessa yhä syvempään masennukseen vajoavan Linda-vaimon sairauden vuoksi. Talouden ja perheen pyörittäminen on täysin Karl Oven harteilla. Kulisseja on pakko pitää yllä, ainakin lasten vuoksi.
Kevät on yhdenpäivänromaani, jossa Knausgård kertoo tapahtumarikkaasta matkasta vauvan kanssa sairaalaan Lindan luokse. Mukaan mahtuu paljon muisteluita parisuhteen ja perheen tärkeistä yhteisistä hetkistä, niiden merkityksen pohdintaa. Knausgård koskettaa rehellisyydellään ja vilpittömällä rakkaudellaan perhettään kohtaan.
[E]n ole koskaan halunnut tavata taiteilijoita tai kirjailijoita, sillä teokset puhuttelevat aina henkilökohtaisemmin kuin niiden tekijä ja niiden kautta pääsee paljon lähemmäksi häntä kuin luonnossa on koskaan mahdollista.
Knausgård kirjoittaa näin Ingmar Bergmanin yhteydessä, mutta osoittaako hän suoraan itseensä? Knausgård, jonka elämä on julkinen taideteos, joka on tehnyt henkilökohtaisesta tilityksestään elinkeinon. Kevättä on arvioissa tituleerattu Taisteluni-sarjan seitsemänneksi osaksi, ja jos tässä on nyt “todellinen” Knausgård varsinaisen leipälajinsa parissa, niin taitaapa olla myös meikäläisellä edessä viimein Taisteluni läpikäynti. Kevät on tarinan ankeasta pohjavireestä huolimatta erittäin kaunista ja hyvin kirjoitettua proosaa. Tykkään, todella!
