Jung Chang: Kiinan viimeinen keisarinna

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Cixin, Kiinan viimeisen keisarinnan uraputki on komea: hän aloitti 16-vuotiaana keisarin jalkavaimona, mutta kohosi asemaan, jossa hallitsi kolmasosaa maailman väestöstä. Jung Changin kirjassa käydään läpi hänen elämäntarinansa. Jaana Iso-Markun suomennos on taitava ja vivahteikas.

Cixi syntyy vauraaseen virkamiesperheeseen vuonna 1835. Hän on jo lapsena terävä ja tarkka, ja hänen älynsä korvaa hänen koulutuksensa puutteet. Isä arvostaa häntä niin, että toteaa: ”Tämä tyttäreni on oikeasti melkein kuin poika.” Isänsä kanssa Cixi voi keskustella valtion asioista, ja mielenkiinto näitä kysymyksiä kohtaan kestää hänen koko loppuikänsä.

Kun Cixistä tulee keisari Xianfengin jalkavaimo, hän ei aluksi nauti keisarillista suosiota. Tilanne muuttuu, kun Cixi synnyttää pojan, josta tehdään keisarin perillinen. Keisari kuolee, ja kaksi kuukautta hänen kuolemansa jälkeen Cixi tekee yhdessä leskikeisarinna Zhenin kanssa vallankaappauksen. Kaksi leskikeisarinnaa alkaa hallita maata, ja varsinkin Cixi on kiinnostunut länsimaista ja Kiinan modernisoinnista.

Cixin poika, keisari Tongzhi ottaa varttuessaan vallan omiin käsiinsä, mutta kyllästyy nopeasti tiukkaan hovielämään, raporttien lukemiseen ja audienssien antamiseen. Nuori keisari viihtyy mieluummin huvitusten parissa. Riehakas seuraelämä vaatii veronsa, ja nuori keisari kuolee vain 18-vuotiaana joko isorokkoon tai syfilikseen. Poikansa kuoleman jälkeen Cixi palaa valtaan. Hän ei voi naisena hallita omissa nimissään, joten hän adoptoi sisarensa pojan ja tekee tästä seuraavan keisarin, keisari Guangxun. Cixi luonnollisesti jatkaa sijaishallitsijana.

Keisarinna Zhenin kuoltua Cixin ja keisari Guangxun välit viilenevät. Keisari Guangxun ottaessa valtaistuimen itselleen Kiinan modernisointi pysähtyy. Cixi on sivussa, mutta tarkkailee tilannetta. Kun sota Japanin kanssa päättyy katastrofaalisesti, Cixi näkee tilaisuutensa tulleen ja alkaa jälleen ujuttautua kohti valtaistuinta. Keisari reagoi tähän antamalla suostumuksensa Cixin salamurhaan, mutta juoni tulee julki ja Cixi asettaa keisarin kotiarestiin sekä siirtyy virallisesti valtaan. Boksarikapina ja sodat ajavat Cixin hetkeksi pakoon, mutta koettelemusten jälkeen hän palaa ja hallitsee Kiinaa aina kuolemaansa asti vuoteen 1908.

Jung Chang pyrkii kirjallaan oikaisemaan useita Cixiin liitettyjä vihamielisiä käsityksiä. Kiistatta Cixi oli älykäs ja taitava poliitikko, joka kykeni hankkiutumaan eroon vihollisistaan sekä verettömästi että verisesti, mutta hän ei ollut julma, vanhoillinen tai erityisen verenhimoinen. Monet häneen liitetyistä huhuista voidaan liittää hänen sukupuolensa herättämään epäluuloon. Epäkohtia Cixin elämästä ja toimista voi silti löytää. Elämäkerran kirjoittaja Jung Chang arvostaa selvästi Cixiä ja puolustelee välillä turhankin innokkaasti sankaritartaan. Kun Cixi kavaltaa valtion rahoja palatsinsa rakennuskustannuksiin, Jung Chang tukee häntä huomauttamalla, ettei summa ollut niin suuri kuin juoruttiin. Adoptiopojan, keisari Guangxun, murhaa käsitellään yhden ainoan kappaleen verran, ja tekoa perustellaan Kiinan tulevaisuuden varmistamisella. Cixin suurimmat ansiot voidaan nähdä Kiinan modernisoinnissa: hänen aikanaan koulutusjärjestelmää uudistettiin, naisten koulutukseen panostettiin ja rautatieverkostoa rakennettiin. Hän oli myös vaikuttamassa valtionpankin perustamiseen ja yleisen äänioikeuden valmisteluun. Erityisesti on mainittava, että tulevat naissukupolvet välttyivät hänen ansiostaan jalkojen sitomiselta.

Jung Changin elämäkerta Cixistä on kaikkinensa hieman ristiriitainen kuvaus maailman politiikasta, historiasta, kiinalaisista perinteistä ja jäykistä hovitavoista. Sen näkökanta on vanhoillisen feminiininen: Jung Chang kuvailee innostuneemmin Cixin vaatekertoja kuin lukuisia sotia tai politiikan kiemuroita. Cixin länsimaisille naisystäville annetaan myös huomattavan paljon tilaa. Muotokuvia ja lahjoja annetaan ja kuvaillaan sivukaupalla.

Cixin tarina on välillä jopa uuvuttavuuteen asti perinpohjainen kuvaus Kiinaa hallinneesta leskikeisarinnasta, joka oli ”jättiläinen mutta ei pyhimys”. Jung Changin perusteellisen työn pohjalta voi kuitenkin sanoa, että Cixin maine julmana ja taantumuksellisena ihmishirviönä on epäreilu ja kenties jopa valheellinen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *