Kirjoittajia & rakastajia on kertomus kolmikymppisestä Camila ”Casey” Peabodystä. Hänen elämänsä peruspilarit horjuvat: rakkaudessa on epäonnea, äiti on hiljattain kuollut, tarjoilijan työssä on epävarma koeaika, kuusi vuotta tekeillä ollut romaani ei ota valmistuakseen, asunto on surkea ja häätö odottaa. Velkaakin on rutosti. Casey Peabody on siis vähän Bridget Jonesin kaltainen huono-onninen ja mokaileva, mutta juuri näistä syistä varsin rakastettava sinkkuhahmo.
Aivan kuten Bridget Jones, myös Casey sekaantuu muutenkin sekavalla elämänsä hetkellä kahteen eri mieheen. Kuinka ollakaan, valinta näiden miesten välillä on keskeinen Caseylle asetettu haaste. Toisella näistä miehistä on kaksi alaikäistä lasta, ja Caseyn suhde näihin poikiin on minusta hienosti kuvattu.
Lily King onnistuu hyvin myös luovan kirjoittamisen kuvaamisessa. Casey arkailee näyttää tekstejään muille, tuskailee romaaninsa julkaisemisen kanssa, odottaa vastauksia kustantamoilta ja yrittää koko ajan löytää aikaa kirjoittamiselle. Nämä kohdat ovat varmasti kaikille kirjoittajille erittäin tunnistettavia!
Mitä minulla on ollut viimeiset kuusi vuotta, mikä on ollut vakaa ja pysyvä asia elämässäni, on romaani, jota olen kirjoittanut. Se on ollut minun kotini; paikka jonne olen voinut aina vetäytyä. Paikka, jossa tunnen itseni välillä jopa voimakkaaksi, kerron heille. Paikka, jossa olen eniten oma itseni. Ehkä jotkut teistä, sanon heille, ovat jo löytäneet sen paikan. Ehkä jotkut teistä löytävät sen vuosien päästä. Toivon, että jotkut teistä löytävät sen ensimmäisen kerran tänään kirjoittamalla.
1990-luvun Boston, sen rannat, sillat ja kadut, antavat tapahtumille raikkaat raamit. En muista lukeneeni aiemmin yhtään Bostoniin sijoittunutta kirjaa. King myös käyttää Bostonia tarkasti hyväkseen ja navigoi kaupungissa kadunnimien ja aukioiden tarkkuudella ja kertoo, koska ollaan lähellä MIT:tä tai Harvardia. Nämä yksityiskohdat eivät kuitenkaan anna juurikaan lisäarvoa kaupungissa käymättömälle.
Mietin, että Casey on päähenkilöksi ehkä vähän liian passiivinen. Sen sijaan, että hän itse aktiivisesti ajaisi tarinaansa eteenpäin, hänelle vain tapahtuu asioita joko vahingossa tai muiden aloitteesta. Ainoa asia, mitä hän aktiivisesti haluaa, on äiti, ja tällainen taaksepäin katselu ja menneiden muistelu on tarinalle enemmänkin taakka kuin eteenpäin ajava voima. Myös hänen vastustajansa ja vihamiehensä ovat aika lepsuja, ja erokin hoituu varsin helposti. Eli vähän olisin näihin kaivannut särmää!
Luin Kirjoittajia & rakastajia kevyenä välipalana. Se oli mukavasti erilainen moneen viime aikoina lukemaani kirjaan verrattuna. Jonain toisena hetkenä olisin voinut ehkä ajatella sen olevan liian naiivi, jolloin todennäköisesti olisin jättänyt sen kesken. Nyt luin sen helposti loppuun. Niinhän se on, että lukuhetki ja sen hetkinen elämäntilanne väistämättä vaikuttavat siihen, miten lukija kirjan kokee ja onko kirja juuri nyt (ja juuri hänelle) hyvä vai huono.






