Graham Greene: Kiveä kovempi

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Kaksi rikollisjengiä kilpailee Brightonin lomanviettokaupungin herruudesta. Toisen johtaja on vastikään surmattu, ja jengin johtoon on noussut vasta 17-vuotias Pinkie. Nuoren miehen uskottavuus on koetuksella niin omien kuin kilpailijoidenkin joukoissa. Pinkiellä on kova tarve todistaa miehisyyttään.

Pinkien joukkio tekee murhan, joka on suunniteltu muuten erinomaisesti, mutta yksi ratkaiseva yksityiskohta menee pieleen: väärä mies näyttäytyy ravintolassa ja jää tarjoilijatytön mieleen. Pinkien on ryhdyttävä peittelemään jälkiään keinoilla millä hyvänsä. Tarvitaan lisää ruumiita ja jopa sopiva avioliitto!

Graham Greenen Kiveä kovempi kertoo paitsi rikollisuudesta myös aikuistumisesta. Nuoren ihmisen näyttämisenhalu yhdistyy kokemattomuuteen ja sinisilmäisyyteen. 17-vuotiaana asiat ovat mustavalkoisia. Pinkie tuntuu olevan jo menetetty tapaus, täysi psykopaatti, jossa ei ole mitään hyvää, mutta onko hänen vedettävä mukanaan kaikki muutkin? Onko väkivalta ainoa vaihtoehto? Missä kunnossa Pinkien sielu on kaiken kuolemansynnin jälkeen?

Kiveä kovempi on osa rikoskirjallisuuden klassikkokaanonia ja ansaitsee siksi paikkansa Kirjavinkkien Rikoksen ABC-sarjassa. Suomeksi kirja on ilmestynyt jo 1950-luvulla ja siitä on otettu useita painoksia. Englannintaitoisille kuitenkin suosittelisin alkuteokseen tarttumista, sillä valitettavasti aika ei ole kohdellut hyvin Tauno Tainion käännöstä. Tarinankuljetus on välillä hukkua kokonaan tarpeettomaan ja tahattomaan vaikeaselkoisuuteen, ja erityisesti dialogi on kovin tönkköä.

Joka tapauksessa Kiveä kovemman tarinassa on imua. Pinkien kohtalokasta vyöryä kohti väistämätöntä loppua lukiessaan ihmettelee, eikö Pinkiellä todellakaan ollut elämässään muita vaihtoehtoja. Samalla lukija pelkää viattomien sivullisten puolesta. Tarjoilijatyttö Rosen naiivin ehdoton rakkaus häntä törkeästi käsittelevään Pinkieen tuntuu uskomattomalta. Suosittelen tutustumaan!

Hannu

Lempääläinen opettaja Hannu Sinisalo tykkää jalkapallosta, kissoista ja lautapeleistä. Lukutottumuksiltaan Hannu on runsasruokainen klassikoista sarjakuviin ja dekkareista filosofiaan, mutta omimmillaan hän on viileän ironian ja älykkään huumorin parissa. Kaikki vinkit »

Kommentti

  1. Takkuisasti etenee. Onhan nuorena oleminen vaikeaa, mutta en muistanut, että olisin ihan joka asiaa pähkäillyt ihan noin paljon. En kylläkään ollut katolinen pikkugangsteri 30-luvun Brightonissa. Takakannen arvostelussa ”kirjan juoni repäisee mukaansa heti alkulehdillä”, mutta ehkä sitten johtuu tuosta iänvanhasta suomennoksesta ettei se repäise. Olisi sittenkin pitänyt lukea englanniksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *