Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kukaan ei kuole tässä kirjassa. Itse asiassa koko Norjassa ei ole muutamaan päivään kuollut ketään (ei sen jälkeen, kun ne nuoret black metal -muusikot löydettiin metsästä rituaalimurhattuina?), eivät edes liikenneonnettomuudessa kuolettavat aivovammat saaneet kuole. Karl Ove Knausgårdin Aamutähti-sarjan kolmannessa osassa Kolmas valtakunta jotain ylimaallista on edelleen tekeillä, mutta ihmiset yrittävät vain jatkaa omaa elämäänsä.
Kuten sarjan aiemmatkin osat, myös Kolmas valtakunta koostuu toisiinsa joko suoraan tai väljemmin liittyvien ihmisten näkökulmista. Parhaimmillaan Knausgård on kertoessaan mielenterveysongelmien kanssa painivasta taiteilijasta Tovesta, joka on perheineen mökillä. Tuntuu, että lähellä psykoosia operoiva Tove on erityisen tärkeä hahmo Knausgårdille. Toven professoripuoliso Arne tavataan myös keskustelemassa pappi Katherinen kanssa, ja Kathrine puolestaan liittyy myös poliisin black metal -murhatutkintaan. Ja niin edelleen. Ihmisistä puhutaan heidän etunimillään, ja vaikka samastakin perheestä voi olla monta näkökulmahenkilöä (joko tässä tai aiemmissa sarjan osissa), aika tarkkana saa olla, että aina muistaa, miten nämä hahmot toisiinsa liittyvät – jos edes mitenkään.
Mutta tämä tietty hajanaisuus ja katkonaisuus toisaalta luo kirjaan persoonallista tunnelmaa, ja kyllähän Karl Ove Knausgårdin teksti imee mukaansa. Knausgårdin kerronnasta voi nauttia myös vähän kerrallaan. Kolmannen valtakunnan tunnelmaa voi kuvailla alakuloiseksi, ja hieman painostavaksi. Ihmiset eivät ole onnellisia.
Kolmas valtakunta jättää vähän pökertyneeksi, miettimään mikä koko kertomuksen tarkoitus oli. Se kun ei oikein ala mistään eikä varsinkaan lopu. Knausgårdin tarinalinjojen kaarrokset ovat laajoja: kokonaisuutta on vähän vaativaa hahmottaa. Jotain tapahtuu, mutta sen jonkun Knausgård kätkee aika syvälle. Aamutähti-sarjaan on tulossa jatkoa myöhemmin, joten enköhän minäkin tämän pariin vielä uudelleen palaa.
