Alan Bradley: Kolmasti naukui kirjava kissa

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Mitähän tuostakin tytöstä vielä tulee? Ikää on vasta kaksitoista vuotta ja ansioina jo monen monta selvitettyä rikosmysteeriä. Flavia de Lucella on taianomainen kyky saattaa itsensä lainrikkomusten ja elottomien ruumiiden tapahtumapaikoille.

Flavia-sarja on edennyt kahdeksanteen osaansa. Flavia palaa neiti Bodycoten tyttökoulusta Kanadasta kotiinsa Buckshawin kartanoon. Riemullisen tervetulojuhlan sijaan Southamptonin satamassa on vastassa vain apea Dogger. Flavian isä makaa sairaalassa ankaran keuhkokuumeen kourissa. Ja Flavian sisarukset – no, se asetelma on hyvin pitkälti ennallaan: ”Olin ollut huoneessa alle minuutin ja veitset oli jo otettu esiin”. Pitkästä erosta huolimatta aamiaispöydässä alkaa tuttu sanailu ja nokittelu.

Perheen jälleennäkeminen sujuu valjuissa tunnelmissa, joten Flavia lähtee tapaamaan pastorin Cynthia-rouvaa. Flunssainen Cynthia pyytää Flaviaa toimittamaan läheiseen kylään herra Sambridgelle kirjekuoren. Flaviaa lupaa ilomielin hoitaa asian, onhan hänellä ystävänsä ja mitä parhain kulkuvälineensä mukanaan, polkupyörä Gladys. Ja kun salapoliisitarinaa eletään, niin mitäpä muuta määränpäässä odottaisi kuin vainaja. Hänen lisäkseen talossa pyörii kirjava kissa kuin kotonaan. Flavia on ensimmäisenä paikalla ja saa tutkailla tilannetta hyvän tovin, ennen kuin ilmoittaa tapahtuneesta virkavallalle. Vainajan kohtalo vaikuttaa vallan erikoiselta, kysymyksessä saattaa hyvinkin olla julma rikos. Ja naapurustossa heilahtava verho ikkunassa paljastaa, että hänen läsnäolonsa on huomattu.

Millainen mies Sambridge oikeastaan oli – tarkemmat tutkimukset osoittavat, että monikin asia voi tässä keississä kääntyä vielä päälaelleen. Nyt ei enää Gladysin apukaan riitä, kun mysteerin selvittely vaatii junareissuja Lontooseen, salamyhkäisiä puheluja ja erikoisia tapaamisia. Ehkä aika Kanadassa on kypsyttänyt Flaviaa, sillä hänellä on aivan uusia tapoja ottaa tilanteet – ja myös omat tunteensa – haltuun.

Väliäkös hällä, jos tarinassa on runsaasti epäuskottavia käänteitä. Nuoren salapoliisittaren seikkailuissa se on ihan sallittua. Jännitystä tärkeämmäksi ainakin aikuislukijalle nousee Bradleyn nerokas sanankäyttö tuoreine ilmaisuineen. Ja tunnelma! On helppo tuntea ihollaan Buckshawin kartanon huoneiden hämärä koleus ja jalkaantua Flavian mukana pienen kylän raitille. Lisäksi Bradley heittää jälleen uuden ”koukun” kirjan loppuun niin, että tiedän löytäväni jälleen syksyllä itseni Flavian seurasta ja uusista seikkailuista.

Marja-Liisa

Intohimoinen lukija, jolle kirjat ovat elämänmittainen haaste ja ruostumaton rakkaus. Koko kirjo käytössä, runoista dekkareihin ja kaunosta tietokirjallisuuteen. Luettujen pinoa on listattu myös Tuhansia sivuja -blogiin. Kaikki vinkit »

Kommentti

  1. Jotenkin lässähti, Flavia ei ollut entisessä vedossa, mikä onkin ymmärrettävää. Yllättävyys puuttui, ei dekkari saisi olla näin ennalta-arvattava. Saatan silti lukea seuraavankin Flavian.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *