Fedor Dostojevski, Nikolai Gogol ja Ivan Turgenev: Kolme venäläistä klassikkoa

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Kariston venäläisen kirjallisuuden käännösten sarja esittelee samoihin kansiin laitettuna kolmen venäläisen mestarin pienimuotoisempia teoksia. Fedor Dostojevskin pienoisromaani Kellariloukko on vimmainen häijyn ihmisen henkilökuva. Virastaan eronnut nelikymppinen mies kertoilee ensin näkemyksiään ja ilkeytensä syitä, ja teoksen toisessa osassa hän käy purkamassa kiukkuaan kaupungilla. Dostojevski oli psykologisen ihmiskuvauksen mestari, ja tämä pieni teos on tarkkanäköisyydessään ja alkukantaisessa raivossaan varsin herkullista luettavaa. Eihän Kellariloukko mikään Rikos ja rangaistus ole, mutta kyllä näiden teosten päähenkilöissä aika paljon samaakin on.

Nikolai Gogolin pitkä novelli Muotokuva on kauhukertomus lahjakkuuden uhraamisesta ahneuden ja mukavuudenhalun alttarille. Nuori ja köyhä taiteilija löytää taidekauppiaalta merkillisen muotokuvan, joka muuttaa hänen elämänsä suunnan kokonaan. Hänestä tulee nopeasti seurapiirien suosikki, mutta lopulta hänen entisen toverinsa taideteos saa hänet tuhoamaan kaiken. Gogolin tekstiä on aina mukava lukea, ja niin tämäkin tarina tempaisee imuunsa.

Tarpeettoman ihmisen päiväkirja on puolestaan Ivan Turgenevin päiväkirjamuotoinen pikkuteos. Siinä kuolemansairas nuorimies alkaa viimeisten päiviensä ratoksi kirjoittaa päiväkirjaa. Oikeastaan hän keskittyy kuvailemaan vain yhtä tapausta elämästään — kurjasti päättynyttä ainoaa rakkauttaan. Turgenevin nuorimies tuntee itsensä täysin turhaksi ja tarpeettomaksi elämässä, eikä ole kovin pahoillaan odottavasta kuolemastaan. Välillä Turgenev äityy sellaiseen kielen leikkiin, että lukijalla on naurussa pitelemistä, vaikka varsinainen huumorikirja tämä ei toki ole.

Kaikkiaan Kolme venäläistä klassikkoa on hyvä teos, kannattaa lukea!

Hannu

Lempääläinen opettaja Hannu Sinisalo tykkää jalkapallosta, kissoista ja lautapeleistä. Lukutottumuksiltaan Hannu on runsasruokainen klassikoista sarjakuviin ja dekkareista filosofiaan, mutta omimmillaan hän on viileän ironian ja älykkään huumorin parissa. Kaikki vinkit »

2 kommenttia

  1. Juu, perushyvää venäläistä. Olen lukenut muut paitsi Gogolin ”Muotokuvan”, se taitaa olla suomeksi vain tässä kokoelmassa.

  2. Gogolin Muotokuva löytyy myös yksittäiskappaleena sellaisesta sarjasta, joissa on muitakin pieniä venäläisiä klassikkoja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *