Mikko Rimminen: Nenäpäivä

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Nauran lukiessani harvoin ääneen, mutta tämä teos sai sen aikaan useampaan kertaan. Nenäpäivä ei kuitenkaan ole mikään huumoripaketti, vaan ennemmin tragikoominen ja surumielinenkin. Kirjasta jää kuitenkin elämäniloa tihkuva jälkimaku. Naurua ei saanut pintaan itse tarina, vaan Rimmisen huikea kerrontatyyli ja ilmaisurikkaus.

Irma on yksinäinen nainen, joka tekeytyy taloustutkimuksen kyselijäksi ja alkaa soitella ihmisten ovikelloja. Jokaisen oven takaa löytyy erilainen ihminen ja erilainen elämäntarina. Irma pääsee mukaan heidän arkeensa, vaikka seuraukset ovat monenlaisia. Irman suhde muihin ihmisiin on ristiriitainen ja sitä kuvataan tarkasti. Sen sijaan hänen taustansa jää pitkälti lukijan päätelmien varaan.

Tapahtumat rullaavat eteenpäin välillä hyvin yllättävästikin. Irman astuessa ovesta sisään hän ei useinkaan tiedä yhtään, mitä tuleman pitää. Sama koskee lukijaa.

Rimmisen ominainen tyyli kertoa aivan mitättömän tuntuisesta tapahtumasta tarkasti ja elävästi on mielestäni tässä romaanissa vielä hienompaa kuin Pussikaljaromaanissa tai Pölkyssä. Seinään liimautuneen vaahteranlehden irtoaminen tai suusta päässyt omituinen vinkaisu saattaa olla oleellinen osa kohtausta. Myös verbien käyttö on mielenkiintoista. Oletko ennen kuullut paarustamisesta, norahtamisesta tai mynkimisestä?

Kirjan nimestä voi kertoa sen verran, että se ei liity Ylen Hyvä Säätiön hyväntekeväisyyskampanjaan mitenkään. Nenäpäivä on teos, joka osoittaa Suomesta löytyvän persoonallista ja oivaltavaa kirjallisuutta.

Joni

Vuodesta 2007 Kirjavinkkeihin kirjoittanut Joni Sundström lukee monipuolisesti. Intohimoinen luonnon tutkiminen ja retkeily ovat elämäntapoja, joten luontokirjat kiinnostavat erityisesti. Kotisivut: Kaikki vinkit »

8 kommenttia

  1. Nyt kirja hieman liittyykin tuohon toiseen Nenäpäivään:) Kannen uniikki nimitaulu on nimittäin myynnissä tuon avustuskampanjan hyväksi.

  2. Kyllä se nyt sentään *jotenkin* liittyy tähän Ylen Nenäpäivään…. Yksi oleellinen kohtaus on se siellä ärräkioskilla, jossa myyjä mainostaa tätä kyseistä kampanjaa nenä turvoksissa asioivalle Irmalle….

    Vertauskuvallisesti Nenäpäivä-kampanja kulkee mukana koko teoksen läpi mielestäni, jo kyseisen sanan valitseminen romaanin nimeksi kielii siitä.

  3. Jep, luin kirjan äsken minäkin. Kyllähän se Nenäpäivä tosiaan kulkee mukana ja eräässä luvussa Irma jo harmistuukin asiaan… ,D Kuitenkin erittäin hyvä opus lajissaan!

  4. Ikävä olla ilonpilaaja, mutta minä kyllä lähinnä ikävystyin ja kiemurtelin, vaan sain sinnillä luettua loppuun asti.

  5. Varasin Nenäpäivä-kirjan kirjastosta ja odotin innolla, valitettavasti petyin kirjan luettuani. Tavallaan pitkästyin, ja malttamattomana odotin verkkaisen tarinan etenemistä. Yksityiskohtia riittää ja paikoitellen huumorintapaistakin, mutta päästyäni kirjan loppuun huokaisin helpotuksesta. Tulipa luettua tämäkin Finlandia palkinnon voittanut teos.

  6. Nenäpäivä oli paha pettymys. En jaksanut loppuun, mikä on hyvin harvinaista minulla. Tarinan puuttuminen sen tekee.

  7. Oli kyllä hieman pitkästyttävä, mutta lopulta ihan hauska.

  8. Alku oli todella hyvä. Sitten alkoi hidas tempo ja kielellinen taiturointi keksityillä sanoilla jo kiusata. Puoleenväliin jaksoin lukea, loput meni pala sieltä toinen täältä, niinkuin hauska autokohtaus lopussa. Kirja ei ole pitkä, mutta yksinkertaisen juonen vuoksi voisi toimia paremmin novellina. Finlandiapalkinnon voittajaksi ei lainkaan huono. Montaa niistä en ole jaksanut loppuun asti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *