Markku Ropponen: Kuhala ja tuomitut

Osta kirja itsellesi

Yksityisetsivä Otto Kuhala onnistuu jälleen hankkiutumaan vaikeuksiin. Hän suostuu rahapulassa perimään laskun, laskun ruumisarkusta, kalliista sellaisesta. Arkun on tilannut eräs liikemies, jonka luokse Kuhala ensimmäisenä pistäytyy. Herra löytyy, ikävä kyllä jo kuolleena ja makaamassa samaisessa arkussa. Perintä siis näyttää menevän pieleen. Kun hänet vielä nähdään valvontakameran kuvassa, ollaan jälleen tutulla poliisiasemalla antamassa lausuntoa.

Kuhala päättää jo vetäytyä torppansa rauhaan Hipun kanssa, mutta eteen ennättää toinenkin ruumis sekä Hipulle kaveriksi Huppu, kana, joka saa vain erään hirmuhallitsijan nimen suustaan. Harmiton ja helppo perintäkeikka muuttuu äkkiä täysin toisenlaiseksi tehtäväksi. Kuhalaa suututtaa aivan henkilökohtaisesti…

Syksyinen Jyväskylä ja sen ympäristö eivät näytä ystävällisiä puoliaan tällä kertaa ja tapahtumat vyöryvät eteenpäin lähes holtittomasti. Tarvitaan erästä nuorta naista, joka on tatuointialan ammattilainen, erään mummon jemmaamaa Suomi-konepistoolia sekä hieman muutakin – erityisesti Kuhalan tervettä järkeä, jotta asiat asettuisivat kohdallensa.

Viimeinen yhteenotto käydään perinteisessä asetelmassa: on ase, suo ja kaksi miestä. Nähtäväksi jää, miten kaikki selviää vai joutuuko Hippu muuttamaan löytökoirien kotiin.

Kirjoittaja jatkaa sympaattisen Otto Kuhalan työn kuvaamista. Hän kertoo taidokkaasti vanhenevan miehen ajatuksista ja tunteista, tuo kirjaan ajankohtaisen sävyn kuvaamalla ympäristön konkurssikypsiä ja tyhjiä kauppoja sekä rakennuksia, maahanmuuttajien kansoittamaa kaupunginosaa. Kaiken lisäksi kirjailijalla on takataskussa äärettömän kauniita luontokuvauksia, jotka löytävät yllättäen sopivan paikkansa kaiken keskellä.

Kuhalalla on monta ystävää ja tämä varmasti sopii jälleen jokaiselle heistä. Kuhalan toimia kannattaa seurata, sillä hän on päähenkilönä perin epätavallisen tavallinen mies heikkoine kohtineen ja kuolemanpohdintoineen.

Irja

Irja ei vierasta mitään kirjallisuuden genreä, mutta pitää eniten hyvistä elämäkerroista, trillereistä, kauhusta, jännäreistä, yhteiskunnallisesta ja poliittisesta kirjallisuudesta. Lukenut kaiken käsiinsäsaaman 4-vuotiaasta lähtien. Vinkkaa noin 20 % lukemastaan. Kaikki vinkit »

Kommentti

  1. Kuhala on Kuhala, vaikka voissa paistais. Olen kyllä harvinaisen samaa mieltä Irjan kanssa, että Kuhala on niin tavallisen tuntuinen mies, ettei hänestä sympaattisuudessaan voi olla pitämättä. Vaikka seikkailut välillä tuntuvat vähän ”liioitelluilta” yhdelle miehelle sattuviksi, niin jälleen jään odottamaan seuraavaa Ropposen Kuhala-dekkaria.
    ps. Ja olihan se Hipun ja Hupun suhde varsin sydäntä lämmittävä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.