Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
“Minkä takia olen kuin lyijykynällä piirretty ihmishahmon luonnos, jota mustiin pukeutunut ja kahvinhajua hönkivä kuviksenopettaja kehottaa parantelemaan kumia säästämättä? Miten peilistä näkyvä ihminen voi tuntua niin osaamattomalta?”
Stand up -koomikko Maja ei oikeastaan halua olla stand up -koomikko, eikä muutenkaan sekopää, koska silloin on arvoton.
Majalla alkaa heittää aina kun se toinen persoona, sisässä asuva Sven, alkaa kolkutella ja ottaa valtoihinsa, silloin on leikki kaukana. Sukkelat vitsitkään eivät auta: terapiaan ja suljetulle osastolle, mars!
Ruotsalais-puolalainen Venäjällä ja Itävallassa varttunut Emmy Abrahamson, s. 1976, kirjoittaa vauhdikasta nokkelaa tekstiä, jossa Maja-koomikko pyyhältää ja mennä touhottaa vähän sinne sun tänne, yleensä paikkoihin, joissa ei viihdy tai ei lopulta olekaan tervetullut. Sitten Maja joutuu toteamaan:
“Homma on karannut käsistä. Onko mitään paikkaa, minne voisin mennä? Missä voisin saada hoitoa?”
– Voin kirjoittaa sinulle lähetteen psykiatrian päivystyspoliklinikalle.
“Ei sinne! Johonkin kivempaan paikkaan. Missä on palmuja.”
Siinäpä sitä ollaan, vakavassa paikassa. Pelkällä huumorilla pötkitään pitkälle, saadaan se Sven pidettyä aisoissa, mutta mutta. Stand up -komiikka ja hulluus ovat niin likeisiä elementtejä, että siinä voi naksahtaa jommallekummalle puolelle herkästi. Nauru muuttuukin itkuksi ja ikäväksi.
Loppupeleissä on asetettava vakava kysymys: – Haluatko jatkaa, Maja, koomikkona?
“En, koska huijaaminen ja vitsaileminen ovat sukua hulluudelle. Ja haluan pysyä siitä kaukana.”
Emmy Abrahamson on bestselleristi, jolta suomeksi on aikaisemmin ilmestynyt omakohtainen kokemus Kuinka rakastua mieheen joka tulee puskista. Hulvattomaksi menoksi määrittelee arvostelija Marja-Liisa tuon romaanin. Uusinkin on hauskaa tekstiä, hulvatontakin meno mainen, mutta siitä se loppua kohti rauhoittuu ja kenties Citalopramitta.
Niin, suhtaudun näihin kevyempiin kirjoihin samoin kuin lastenkirjoihin: miksi kääntää vierailta kieliltä kun omakielisiä vastaavia ja parempiakin pilvin pimein. Luetuista Elina Kilkun Jumalainen jälkinäytös Alinoineen ja Veera Niemisen Ei muisteta pahalla Piipeineen tulevat samavauhtisina vauhtimimmeinä enshätään mieleen Abrahamsonin Majan metkuiluista.