Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Gunnar kuoli nukkuessaan. Juuri sellaisen rauhallisen ja yllättävän kuoleman Lailakin haluaisi, jos voisi valita.
Nina Peuran uusi romaani Kultasadetta menee suoraan asiaan heti ensimmäisessä virkkeessään, ja kirja onkin tiivis sekä tunnelmaltan että kooltaan, 262 sivua melko nopealukuista tekstiä. Olen aikoinani lukenut Peuran edellisen romaanin Yöpakkasia, joka oli myös tiivis mutta ei ollenkaan niin onnistunut kuin Kultasadetta, joten kehitystä tekijän kirjallisella uralla on varmastikin tapahtunut.
East Paper, omiensa kesken vain Paperi, on menestynyt perheyritys. Sen toimitusjohtaja on Gunnar Suurmaa, joka on firman varsinaisen patruunan Göranin vävy. Eräänä aamuna Gunnar kuitenkin löytyy kuolleena vuoteestaan; hänet löytää puoliso Laila. Kuolemaa pidetään aluksi äkillisenä sydänkohtauksena, mutta tuskin dekkaria olisi syntynyt, jos lähtö olisi ollut luonnollinen, joten oikeuslääkäri ja poliisi alkavat tutkia asiaa. Olisiko Laila-rouva voinut olla syyllinen, hän oli sentään ainoana paikalla? Toisaalta kukaan perheen neljästä lapsesta ei tunnu kovinkaan surevan isänsä kuolemaa, ja kahden alibi on melkoisen hatara.
Nina Peura on kirjailijantyönsä lisäksi toiminut viestinnän opettajana, joten ei ole yllätys, että hänen kielensä on sujuvaa ja taitavaa. Varakkaan johtajaperheen elämää on kuvattu uskottavasti, ja juontakin kuljetetaan ihan mukavasti. Ratkaisu, samoin kuin kirjan nimen merkitys, onnistutaan pitämään lukijalta salassa viime sivuille asti. Kultasadetta ei ehkä välttämättä ole kovin suurta kirjallisuutta, mutta miellyttävä lukukokemus, ja sitä kai dekkareilta lopulta odotetaankin.
