Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Maria Ilosen Kutsu kahdelle on kirja nettideittailusta ja paljosta muustakin.
Kirja alkaa harvinaisesta tapauksesta: posti on tuonut muutakin kuin laskuja ja mainoksia. Vaaleanpunaisessa sydämin koristellussa kuoressa on kutsu lukioaikaisen kaverin häihin. Kutsu on avec, mutta mistä yksin asuva Maaret saisi seuralaisen muutaman kuukauden päästä pidettäviin häihin? Täytyykö hänen tyytyä istumaan ylijäämävieraana vanhojenpiikojen pöydässä?
Kirjan alussa Maaret miettii turhautuneena, että avec on hänelle tutuin ranskalaisista pastilleista. Olisin kaivannut enemmän herkuttelua tästä. Leikittely mainitaan takakannessa ja monissa kirjasomen postauksissa, mutta saisi minusta kulkea koko tarinan läpi makupalana, jota lukija käänteissä odottaa. Suklaata sentään maistellaan ja analysoidaan pitkin kirjaa…
Maaret on töissä kirjastossa, nauttii lukemisesta ja on siis kouluttautunut omalle alalleen. Minkä verran kirjat näkyvät hänen arjessaan? Töissä hän vinkkaa kirjoja asiakkaille, työkaverit vinkkaavat niitä hänelle.
Tilanteeseen nähden olin kuitenkin pärjännyt vielä kohtalaisen hyvin. Joinakin päivinä romanttisen kirjallisuuden kohdalla teki tosin mieli polttaa koko hyllyllinen opuksia, jotka ruokkivat naisten haihatteluja rakkauden ihmeestä. Mutta Catherine Cooksonit liikkuivat edelleen. Himoshoppaajat nyt jotenkin ymmärsin, vaikka se että Becky aina ja iankaikkisesti oli aviossa ankean Lukensa kanssa, tuntui ärsyttävältä. Niin, miksi romantiikka ja onnelliset loput saivat minut kiukuttelemaan, kun kuitenkin sisimmässäni sellaista haikailin itsekin. Kun kuudenkympin ylittänyt nainen latoi hyllystä kymmenen Cooksonia ja päälle muutaman Jane Austenin, olisin halunnut kysyä, uskoiko hän onnellisiin loppuhin vai olivatko kirjat pakoa todellisuudesta, kun takana oli riitaisa avioero tai kotona odotti mies, jolle ei ollut vuosiin ollut enää mitään asiaa.
Nainen pakkasi romantiikan vaaleanpunaiseen kangaskassiin, ja toivotin hyvää päivänjatkoa.
Työkaverin mielestä Maaretin on aivan pakko lukea kirja Kohta 40 ja vielä sinkku. Kestää aikansa ennen kuin Maaret saa lainatuksi opuksen nimiinsä. Miksei voi vain kohdata ihmistä jossain, vaikka baarissa? Äitikin innostuu kannustamaan Maaretia käyttämään nettideittisovellusta, jommoisesta Maaretin velikin on löytänyt tyttöystävän, ja paras ystävä Siru löytää milloin kenetkin.
Lopulta Maaretkin kokeilee, ja Siru ja hän löytävät samoihin aikoihin ihanan treffikumppanin palvelusta. Vaan kumman usein ihanuus on myöhässä tai saa työviestejä omituisen myöhään. Kuka voisi silti epäillä mitään? Kunnes…
Olisin toivonut tarkkuutta kustannustoimittamiseen. Onko Maaret 35 vai 37? Hän on mielestään pikemminkin kolmikymppinen, ja viitosestahan voi vielä pyöristää alaspäin. Sovelluksessa toiveena on 32–42-vuotiaat, viisi vuotta suuntaan tai toiseen. Takakansitekstissä Maaret on 35, mihin myös pyöristäminen viittaisi. Voihan kumppanin treffailu olla virkistävää, avecin puutteesta huolehtiminen turhauttavaa ja stressaavaa, mutta mahtaako sitä silti vanheta tai nuorentua sivulta toiselle parin vuoden verran? No, näitä sattuu. Mutta yksi ylimääräinen editointikerta ei olisi tehnyt pahaa.
Deittisovelluksia tuntemattomalle tarina on uskottava, hauskakin. Henkilögalleria elävöittää tarinaa, ja sivuhenkilötkin on helppo erottaa toisistaan.
Mariellan polttareissa loppuillan shottilasi jää koskemattomaksi. Niin jää erään toisenkin.
