David Vann: Kylmä saari

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Luettuani viime aikoina monenlaisilla kerronnallisilla keinoilla kikkailevia romaaneja on vaihteeksi oikein miellyttävää paneutua perinteiseenkin kirjaan, vaikkei Kylmä saari tapahtumiltaan aina kovin miellyttävä olekaan, vaan se kuvaa melko karusti parisuhteiden arkea.

Jo ensimmäisillä sivuilla kerrotaan lakonisesti keskushenkilö Irenen elämän kipupiste: hän on pikkutyttönä löytänyt äitinsä hirttäytyneenä. Kertoessaan tästä tyttärelleen Rhodalle hän tulee myös paljastaneeksi kirjan toisen suuren tragedian lähteen: Irenen mies Gary haluaa rakentaa mökin saareen ja muuttaa sinne, mutta onko myös totta, että hän haluaa lähteä yksin, ilman Ireneä? Irene ja Gary ovat olleet naimisissa yli 30 vuotta ja asuneet sen ajan Alaskassa, kaukana kaikesta, ja nyt Gary tahtoo vielä askeleen pidemmälle.

Kylmä saari ei ole sivumäärällisesti suuren suuri, mutta se ehtii kertoa monen ihmisen elämän käännekohdista Irenen ja Garyn lisäksi. Heidän tyttärensä Rhoda seurustelee hammaslääkäri Jimin kanssa ja haaveilee häistä Havaijilla, poika Mark taas kalastelee silloin kun kalaa on, ja muuten pössyttelee pilveä ja ajelee mikroautoilla. Markin ja hänen vaimonsa Karenin henkilöt jäävät kirjassa melko etäisiksi, mutta heidän kauttaan kuvaan tuodaan vielä yksi pariskunta, mustanhumoristisesti kuvatut Carl ja Monique, joista etenkin missään onnistumattoman Carlin hahmo on tragikoomisuudessaan mieleenjäävä.

Mutta jos Carl on ikuinen häviäjä, ei Garykaan ole mitenkään erikoisen sankarillinen. Hänellä on suorastaan pakkomielle mökin pystyttämisestä ja eräelämästä saarella, mutta tällainen rakentamisesta ymmärtämätönkin lukija havaitsee pian, että Garyn projekti menee suoraan päin mäntyä. Heti alkuun Irene lisäksi sairastuu selittämättömään kaikennielevään päänsärkyyn, eikä pysty nukkumaan tai syömään, mutta jotenkin hän jaksaa puuhata miehensä kanssa rakennuksen kimpussa.

Kirjailija kuvaa sekä rakennusurakan etenemistä että Irenen päänsärkyä vivaihteikkaasti ja yksityiskohtaisesti. Ehkäpä ne ovat symboleja sekä heidän että myös kirjan muiden pariskuntien suhteiden vaikeudelle: kaikilla on ollut haaveita, mutta todellisuus on kylmää ja kovaa, Alaskan olosuhteet armottomia ja rakkaus, johon on asetettu paljon odotuksia, kateissa. ­

Suosittelen lämpimästi tätä kirjaa, minulle se oli yksi parhaita lukuelämyksiä pitkään aikaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *