Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Oli erittäin ilahduttavaa saada käsiini taas Kit Karisma ja tällä kertaa kirjassa Kyynelten laakso. Opel Corsalla ajava yksityisetsivä saattaa lukijan jälleen kiperiin tilanteisiin, koska on niin jännää se, miten Karisma selviää. Koko kirjan matkaa on melkein purtava kaikki kynnet, kun on pahoja tilanteita. Lohdutin aina itseäni, että Kit on päähenkilö, kyllä se selviää. Seuraava mutka olikin se, että miten?
Heti alkumetreillä, kun Karisma tässä kirjassa lähtee liikkeelle, on hengenlähtö lähellä. Yksityisetsivä herää sairaalasta kivasti paketoituna. On tapahtunut räjähdys ja siinä meni Karisman ystävä. Kun Karisma selviää sairaalasta, alkaa tutkinta: mitä oikein tapahtui ja miksi?
Oli ollut arvokuljetusryöstö ja siinä pääpukarina huseerannut Niilo Salovaara on kuollut, mutta leski elää. Karisma tutustuu leskeen, joka osoittautuu ihan mukiinmeneväksi. Äärimmäisen miellyttävä Tuija Salovaara kertoo, miten on saanut uhkauksia ja pelkää jo lapsensakin puolesta. Kit Karisma suojelee ja tutustuu tähän naiseen.
Matkaan tunkee yksi sun toinen, alamaailman sakki ja tietenkin virkavalta. Miten Kit Karisma sieltä luovii kuiville, onkin koko kirjan mittainen tarina. Helposti se ei kuitenkaan käy ja monenmoista pahaa paikkaa napsahtaa vastaan, mutta niistäkin selvitään.
Pidän tavattomasti Ari Wahlstenin tyylistä kirjoittaa, saattaa lukija niin jännään paikkaan, ettei uskaltaisi sohvan nurkasta hievahtaakaan ja sitten yhtäkkiä pääsee naurun pyrskähdys. Kit Karisman huumori on vertaansa vailla ja laukoo juuri pahassa tilanteessa jotain sellaista, että kyllä helpottaa.
Huolimatta siitä, että on kyseessä Kit Karisma -sarja, niin jokaisen kirjan voi huoletta lukea ihan missä järjestyksessä tahansa, koska Karisman elämä ei jatku kronologisesti. Jokainen juttu on omansa ja aina selviää, kuka on tämä tumma yksityisetsivä, johon kannattaa tutustua.
Tätä sarjaa haluaa lisää, koska on oppinut tuntemaan jo tämän niin kovaksikeitetyn dekkarin, mutta silti sen huumorin pehmentämän puolen. Jos hän tulisi minua vastaan, heittäisin yläfemman.
