Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Karman sydän sykähteli tavallista kiivaammin. Hän vaistosi, että seikkailu tulisi tarjoamaan hermojakutittavaa jännitystä, hän saisi kokea jotakin yllättävää. Hän ei edes yrittänytkään arvailla, kuka salaperäinen valomerkkien antaja mahtoi olla. Oliko se ehkä joku täysihoitolan vieraista vai joku syrjäinenkö? Poistuessaan ravintolasta Karma oli nähnyt siellä vain neiti Ellingin, taiteilija Roudan ja neiti Heinosen herrastuomarin ja kauppias Sakeuksen lisäksi. Toiset saattoivat olla huoneissaan tai…
Avatessani Outsiderin eli Aarne Haapakosken Klaus Karma -dekkarin Lasilinnan salaisuus olin oikeastaan jo valmiiksi melko varma, mitä tuleman pitää: tiivis salapoliisitarina, jossa jännittäviä juonenkäänteitä riittäisi lähes jokaiseen lukuun. Outsider onkin juuri sopivan vanhanaikainen ja helppo.
Perinteinen dekkarimiljöö (tällä kerralla kesäinen täysihoitola jossain Helsingin lähistöllä) tarjoaa kunnollisen murhamysteerin, kun omituisen venäläis-hollantilaisen miljonäärin kätkemät arvokkaat taulut kiinnostavat varsin sekalaista – ja ajan oloon melko kansainvälistä ja eksoottista – seurakuntaa. Salakäytäviä! Hautakammioita! Salakirjoitusta! Vääriä identiteettejä! Hämäräperäisiä menneisyyksiä! Nuorta lempeä! Outsider vetelee koko ajan oikeista naruista.
Ja selviäähän Klaus Karmallekin viimein, kuinka kaikki kävi ja kuka on syyllinen. Neuvokas salapoliisi-arkkitehti ottaa ohjat viralliselta virkavallalta käsiinsä, ja vaikka hän välillä itsekin on iskujen vastaanottajana, hän osin onnella, osin nokkeluutensa ja rämäpäisyytensä avulla, selviytyy lopulta voittajaksi.
Lasilinnan salaisuus ei ole mikään elämää suurempi taideteos, mutta oman paikkansa kevyenä kesädekkarina se kyllä hoitelee varsin mukavasti. Siispä tätäkin arkistojen aarretta voi suositella kaikille pienen perinnetietoisen jännityksen ystäville.
(Yksi pieni sivuhuomautus vielä koskien kaikkia näitä herculepoiroteja ja klauskarmoja. Onko kukaan koskaan tullut ajatelleeksi, että ihmeen usein nämä mestarisalapoliisit sattuvat aivan rauhallisiin lomanviettopaikkoihin, ja heti tapahtuu jotain synkeää? Miksi nämä täyshoitoloitsijat ja majatalojen isäntäväet kuitenkin aina heitä majoittavat? Kuinka kukaan uskaltaa olla heidän ystävänsä?)
