Ville Kaarnakari ja Kyösti Pietiläinen: Legioonalainen Peters : tarkka-ampujan tähtäimessä

Osta kirja itsellesi

Tällä kertaa Ranskan Muukalaislegioonassa palvellut Kyösti Pietiläinen eli Karl Peters muistelee kokemuksiaan Bosnian sodasta. Ranskan Muukalaislegioona oli osana YK:n operaatiota turvaamassa Sarajevon lentokentän toimintaa. Tehtävästä tuli vaarallinen ja hermoja raastava.

Ranskan Muukalaislegioona joutuu Sarajevossa luopumaan Legioonan vihreistä bareteista ja vaihtamaan tilalle YK:n siniset baretit. ”Leipurin hattu”, kommentoi Pietiläinen sinisen baretin ulkonäköä. Uutta barettia enemmän Pietiläistä ja muita legioonalaisia harmittavat YK:n rauhanturvaajille antama käsky, jonka mukaan ampua saa vain itsepuolustukseksi. Tätä määräystä pitää Legioonankin noudattaa, ja se turhauttaa ja suututtaa suorempaan toimintaan tottuneita Muukalaislegioonan sotilaita. Moni kokee olevansa silkka uhrilammas tarkka-ampujien tähtäimessä. Lisäksi Pietiläinen määrätään huonomaineisen iskuryhmän johtajaksi, mutta vanhalle sotilaspoliisille ryhmän kurinpalautus ei tuota ongelmia. Komento on kova, mutta Pietiläinen osaa myös osoittaa ymmärrystä pelokkaalle korpraalille.

Operaation aikana Pietiläisen ryhmä menettää jäseniään, ja YK:n säännöt alkavat vaikuttaa entistä tehottomimmilta. Serbien tulitus on jatkuvaa, ja rauhalliset päivät ovat poikkeuksia. Pietiläinen pääsee myös näkemään siviilien hädän, ja vaikka Pietiläisen kirjoissa yleensä vältellään kaikkea tunteellisuutta, tekstistä voi vaistota kokemusten vaikutuksen. Pietiläisen kirjassa toivotaankin toistuvasti, että Legioonan olisi sallittu toimia omien ohjeidensa mukaisesti. Kirjan sivuilla kiukku YK:n ja serbien toimintaa kohtaan elää yhä vahvana.

Pietiläisen uusin kirja Tarkka-ampujan tähtäimessä on kirjoitettu sujuvasti ja konstailemattomasti. Jonkin verran lyöntivirheitä tekstiin on valitettavasti jäänyt, mutta ytimekästä ja suoraviivaista Pietiläisen ja Kaarnakarin kerronta edelleen on.

Kommentti

  1. Tuli luettuja ja vertasin tekstiä Petri ja Kyösti Pietiläisen tekemään koko legioonauran muistelmiin, jossa Sarajevon komennus käsitellään muutamassa sivussa. Tulihan lopullinen varmuus epäilylleni, että Kaarnakarin kirjat ovat lähes puhdasta mielikuvitusta. Muistelmissaan Peters mainitsee, että ei koko komennuksen aikana laukaissut asettaan ja ”haavoittuneista kuuli jatkuvasti, mutta minä pidin pääni alhaalla”. Kaarnakarin sadussa luodit lentelevät, miehiä kuolee ympäriltä ja Peters saa erityiskiitokset pelastettuaan haavoittuneen tulituksesta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.