Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Goodreadsissa joku toivoi Laura Gustafssonin voittavan tällä kirjallaan Finlandia-palkinnon ja mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä enemmän olen samaa mieltä. Lihakirja on värikkäintä tekstiä, mitä olen tänä vuonna lukenut, ja samalla varsin taitavasti kirjoitettua, herkullisen pisteliästä tekstiä, joka on täynnä teräviä huomioita.
Kyseessä on romaani, mutta sen pääpaino on asiassa, ei tarinassa. On tässä tarinakin, toki: sen ytimessä ovat nainen ja mies, jotka ovat menneet yhdessä hotellihuoneeseen. Hotellihuoneessa nainen on mennyt nukkumaan ja herännyt aamulla ilman pikkuhousuja ja vailla selvää käsitystä siitä, mitä yön aikana on tapahtunut. Onko koskettu, tunkeuduttu, raiskattu? Tähän kysymykseen nainen hakee kirjan aikana vastausta.
Puhutaan siis raiskauksista, sukupuolesta, vallankäytöstä, maineesta ja kunniasta, muun muassa. Tämä nyt itsessään ei ole poikkeuksellista – johan Märta Tikkanen jo vuosikymmeniä sitten ja monet muut – mutta Gustafsson on myös eläinoikeusasialla, ja pamauttaa suoraan näkemyksen siitä, että eläintalouteen olennaisesti kuuluva keinosiemennys on itse asiassa eläimiinsekaantumista ja keinosiementäjät siten raiskaajia.
Tässä lienee jonkun verran sulattelemista. Argumentti on kuitenkin pohtimisen arvoinen ja tiivistyy lopulta kai siihen, pidetäänkö tuotantoeläimiä esineinä vai elollisina, tietoisina olentoina, joilla on jotain oikeuksia – samaa kohtelua harva hyväksyisi ihmiselle (olkoonkin, että joidenkin miesten kyvyssä nähdä naiset joka tilanteessa ihmisarvoisina olisi parantamisen varaa).
Lihakirja on samanaikaisesti taide- ja tendenssikirjallisuutta. Se huutaa pamflettina asiaansa, mutta seikkailee myös kaikenlaisissa kirjallisissa kokeiluissa. Ne onnistuvat vaihtelevasti: paikoin Lihakirja on erinomainen, paikoin se tuntuu väkinäiseltä ja teennäiseltä. Enimmäkseen se kuitenkin osuu hyvin, ja siinä on paljon kohtia, joita tekee mieli jakaa muille. Välillä se on turhauttavan junnaava, mutta se ei taida olla vahinko; epäilemättä monet näistä keskusteluista ovat turhauttavan junnaavia.
Kannattaa lukea ja antautua ravisteltavaksi, koska sitä Lihakirja totta tosiaan tekee.
