Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Johanna Sinisalo on käsitellyt kirjoissaan ihmisten ja eläinten suhteita ja lintuja aikaisemminkin. Uusin romaani Joutsenlaulu asettuu osaksi tätä jatkumoa: se on vahvasti posthumanistinen tarina kommunikaatiosta ja yhteydestä toislajisten, erityisesti lintujen kanssa.
Kirja sijoittuu lähitulevaisuuteen, joka tuntuu melko luontevalta interpolaatiolta omasta ajastamme. Sen maailma ei ole erityisen futuristinen, keskeisintä uutta teknologiaa edustavat kehittyneemmät robotit, joita käytetään laajalti paitsi sodankäynnissä myös pelastustoimessa ja tutkimuksessa. Ihmiset nähdään yhä arvokkaina päätöksentekijöinä ja palopelastustehtävissä pelastusrobotteja etäohjaavat nimenomaan ihmiset. Kirjan päähenkilö, suomalainen Jane, työskentelee tällaisena etäohjaajana.
Jane haluaa kovasti avaruuteen. Työnantaja ei vielä tee etäohjattua avaruusmatkailua, mutta se on vain ajan kysymys, Jane on varma, ja haluaa siksi olla valmis, kun sen aika tulee. Hermojen menetys pelastustehtävässä johtaa Janen kuitenkin pieneen hyllytykseen pelastushommista ja osalliseksi tiedetehtävään. Siinä Janen on matkattava robotillaan hitaasti ja vaivalloisesti noutamaan tietoja tekoälybotista, joka on sijoitettu miljardöörin omistamalle luonnonsuojelualueelle, jonne ihmisiltä on tiukasti pääsy kielletty, jotta luonto saa toipua rauhassa.
Tehtävä on tylsä kuin mikä, mutta odotellessaan kohteessa Jane alkaa jutella erämaassa olevan tekoälybotin kanssa. Käy ilmi, että tekoäly on keksinyt aivan sattumalta jotain aivan mullistavaa, mitä tulee kieleen ja kommunikaatioon. Tämä löytö mullistaa myös Janen elämän, mutta asia on luonnollisesti kokonaisuutena monimutkainen.
Joutsenlaulu on hyvin ajankohtainen; sen posthumanistinen pohjavire on vahvasti tätä päivää, olkoonkin, että Sinisalo on tosiaan sivunnut näitä teemoja jo aikaisemmassa tuotannossaan. Myös tekoälyn käsittely tuo kirjaa kiinni tähän hetkeen. Kovin paljon en viitsi kirjaa muuten analysoida, koska en halua paljastaa sen kerronnallisia konsteja, mutta oivalluksia siinä piisaa. Sinisalo kertoo kirjaa pääasiassa Janen ja muutaman muun tälle läheisen henkilön näkökulmasta ja alussa tekee hieman maailmanrakennusta kirjallisten lähteiden avulla. Myöhemmin kirjassa nousee esiin toinen kertoja, ”Ääni toisaalta”, jonka luonne on alkuun mysteeri. Tämä kertoja tuo kirjaan oman ajatuksia herättävän tasonsa.
Johanna Sinisalo on kirjoittanut yhden pitkän uransa parhaimmista kirjoista. Joutsenlaulu on kiehtova, syvällinen teos ihmisen ja luonnon suhteesta.
