Timo Hännikäinen: Lihamylly

Osta kirja itsellesi

Olisikohan tämä enemmän radikalismista kirjoittavan kirjavinkkaaja Sami Eerolan heiniä kuin minun, joka en kovin yhteiskuntaorientoitunut ole. Mutta toisaalta konfliktihakuinen, kuten Hännikäinenkin: auktoriteetit hiiteen! Mutta humalassa örveltäjä en ole niin kuin Timo H, joka Facebookissa on tuonut silloin tällöin esille primaarista alkoholia nautittuaan primäärireaktioisen minänsä.

Hännikäinen on myös selvin päin kiistelty persoona, jonka kulttuuripiirit ovat ajaneet nurkkaan, mutta joka ei siellä tahdo pysyä. Mitäs siitä, jos lätkähtää pääsykielto Helsingin kirjamessuille, kuten viime syksynä, sillä onhan näitä omia kanavia, kuten Kiuas-kustannus, Sarastus-verkkolehti, Suomen Perusta -ajatuspaja sekä internet ylipäänsä, ja ottihan Alfa-tv:n dosenttikin, Arto Luukkanen, Hännikäisen vieraakseen.

Lihamylly on muistelmateos vuosilta 2000-2016, sen kautta selviää kyllä oikea, aito ja ajatteleva nyt nelikymppinen Timo Hännikäinen (s. 1979). Hyväksyköön sitten hänet ken voi, hylätköön ken haluaa. Vaikka näiden palikoiden perusteella, joita kirjasta poimin ja joista hänen ajatusmaailmansa ja maailmankuvansa rakentuvat:

  • kansallismielinen
  • laitaoikealla
  • uusnatsien Vastarintaliike saa tuomion (järjetön väkivalta)
  • Suomen Sisun jäsen vuodesta 2015, jotta Suomi säilyisi suomalaisilla
  • maahanmuutto pysäytettävä
  • NATO – Kyllä
  • taiteellinen laatu ratkaiskoon, eivät ’väärät’ ajatukset, tunteet, asenteet taidekulttuurissa, apurahojen myöntämisessä
  • älykkäät / tollot -jako
  • matalamieliset toimittajat
  • ’vihreys on poliittisen autismin muoto’
  • punaviherliberaalit kulttuuri-ihmiset voivat olla turvallisesti väärässä, koska heidän ’maailmankuvaansa pönkittävät tiedotusvälineet, kulttuuri-instituutiot ja kokonaiset akateemiset oppialat’.

”Jokaisessa aihetta käsittelevässä televisio-ohjelmassa, radiolähetyksessä, pääkirjoituksessa ja paneelikeskustelussa vihapuheeksi määritellään sellainen törkeä, aggressiivinen tai muuten epäasiallinen puhe, joka kohdistuu naisiin, johonkin vähemmistöryhmään tai punavihreisiin itseensä. Punavihreiden omasta vihapuheesta ei koskaan keskustella.”

Siis vihapuheet tuomitaan, mutta nämä vihapuhepuheenpitäjät saavat vihata, siinä hänen vasta-argumenttinsa!

”Tämä vihapuhepuhe on vastenmielistä hurskastelua.”

Ei vakava Padasjoen-poika Hännikäinen aivan huumoritonkaan ole, vaiko tosissaanko lainailee: ”Toiseksi merkittävimmän padasjokelaisen A. I. Arwidsonin lausahdus omilla jaloilla seisovasta ja vieraan apuun luottamattomasta Suomesta on komea – – – ”

Voi olla tosissaankin, sillä aimo annos nietzscheläisyyttä, parempivertaisuutta miehen aatoksissa on, kuten:

”Internetkansan moraalisen raivon jano, keskinkertaisuuksien ehtymätön kostonhimo lahjakkaita kohtaan, on niin suuri että viattomatkin kommentit pyritään tulkitsemaan pahimmalla mahdollisella tavalla. Niinpä harjoittamani avoin törkeys oli vihdoinkin oikea syy loukkaantua, heidän viheliäiselle elämälleen oli löytynyt tarkoitus.”

Kunhan Hännikäinen vain ei olisi meidän aikamme Lassila, joka hukuttautui tai hukutettiin sisällissodassa Suomenlahteen sata vuotta sitten ’tuhmien’ ajatusten takia, kirjoitusten, joita Aho ja Leino (HS P. Rajala) pitivät ”aavemaisina, verihuuruisena agitaationa” ja joka oli ”kummallinen sekoitus kaikenlaista”.

Lassila tosin oli osattomien puolella, Hännikäisen laita on lahjakkaiden.

Samuel Davidkin: Rautakupoli – Kevään hengästyttävin romaani – Osta Suomalaisesta kirjakaupasta
Samuel Davidkin: Rautakupoli – Kevään hengästyttävin romaani – Osta Suomalaisesta kirjakaupasta

hikkaj

SARVilainen - myös lukiessa. Opettaja - ollut. Kieli kaikki kaikessa - suomen kieli. Ei oo Kilven voittanutta - Volterin eikä Eevankaan. Kotiblogipottu. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.