Teini-ikäisellä Azarilla on ongelma. Pieneen vermontilaiseen kaupunkiin muuttanut malesianamerikkalainen lesbo ei varsinaisesti istu ympäristöönsä, ja ainoaksi ystäväksi on löytynyt naapurin poika Tristan ja tämän scifikirjoja kirjoittava isä. Azarin vanhempien avioliitto näyttää sekin vetelevän viimeisiään, ja sen lisäksi Azaria stressaa oma kaapista tulo. Ulospääsyä tilanteesta ei vaikuta olevan, mutta yllättäen Tristanin isän The Exiles of Overworld -kirja herättää Azarin kiinnostuksen. Kirja tarjoaa paon todellisuudesta, mutta ehkä myös tien omien vaikeuksien voittamiseen?
Kazimir Leen esikoisteos on vakuuttavaa jälkeä. Tarina on aika arkinen, eikä siinä tule mitään erityisen uskomattomia juonenkäänteitä eteen, mutta minua miellytti juurikin tarinan uskottavuus. On hapuilevia ensisuudelmia, teini-iän epävarmuutta ja rakoilevia ystävyyssuhteita, mutta ilman melodramaattista siirappia. Tapa, jolla Lee kuvaa ihmissuhteita, erityisesti Azarin ja Tristanin isän kehittyvää ystävyyttä, on hyvin koskettava.
Sarjakuvan näkökulma on muutenkin tervetullut. Muslimityttö ei edelleenkään ole sarjakuvissa mikään tyypillinen päähenkilö, varsinkaan seksuaalivähemmistöön kuuluvana henkilönä. Sarjakuva kuitenkin käsittelee identiteettikysymyksiä niin luontevasti, ettei asiaa oikeastaan edes ajattele lukiessa, ja niinhän sen tietysti pitäisi ollakin. Lee ei sorru alleviivaamaan tarinassaan mitään.
Kuvakerronnan Lee taitaa hienosti, ja tarina etenee luontevasti, mutta piirrostyyli välillä hiersi itseäni vastakarvaan. Leen tapa piirtää tietyt hahmot hämärtää häiritsevästi heidän ikänsä, Azar esimerkiksi näyttää välillä aika lailla samanikäiseltä kuin äitinsä. Tämä nyt ei tietysti muuten hienoa kokonaisuutta riko. Low Orbit on hienosti rakennettu ja uskottava kasvutarina, joka kannattaa lukea jos slice of life -tyyliset sarjakuvat yhtään kiinnostavat.








