Runoilija Ka saapuu Karsin kaupunkiin Turkin koillisnurkassa, Georgian ja Armenian rajan tuntumassa. Heti hänen saavuttuaan lumimyrsky katkaisee kaupungin yhteydet ulkomaailmaan. Ennusteiden mukaan kaupunki on motissa ainakin kolme päivää. Tietenkin seuraa paikallinen vallankumous. Väkivaltaisiksi äityvien tapahtumien keskiössä pyörivää runoilijaa pitää liikkeellä suunnaton äkkirakastuminen kauniseen İpekiin. Ensi kertaa vuosiin Ka pystyy kirjoittamaan, uusia runoja ilmestyy tavan takaa hänen mieleensä.
Orhan Pamukin Lumessa on surrealistinen tunnelma. Tapahtumat etenevät periaatteessa hirmuisella vauhdilla, mutta kumminkin hitaasti. Lumessa Pamuk laittaa oikeastaan kaikki mahdolliset poliittiset ryhmittymät törmäilemään toisiinsa. On islamisteja, on sekularisteja, on armeijaa ja urkkijoita. On hetkensä huomaavia opportunisteja, on täysiä ajelehtijoita. Romanttisia pyrkyreitä ja lemmessään pettyneitä. Vanhaa valtaa ja eteenpäin yrittäviä nuorukaisia. Lojaliteetit vaihtuvat, ystäviä puukotetaan selkään. Näkökulmat limittyvät, eikä mikään ole yksinkertaista. Mutta sellainenko yhteiskunta on?
Lumi on poliittinen romaani, kirjoitettu ajassa, joka ei ole niin kaukaista menneisyyttä, mutta joka tuntuu kovin erilaiselta nyt parikymmentä vuotta myöhemmin. Orhan Pamuk kuvaa Turkin herkästi horjuvaa järjestelmää kaaoksen ja karnevalismin kautta, sen kummemmin puoltaan valitsematta. Kaikki Lumen hahmot ovat epätäydellisiä, kaikki tekevät virheitä, mutta kaikissa on myös jotain hyvää. Monimutkainen teos herättää ehkä enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia. Hyvä niin. Kannattaa tutustua!






