Kummallinen mieleni

Orhan Pamuk: Kummallinen mieleni

Mevlut muuttaa isänsä luo Istanbuliin 12-vuotiaana vuonna 1969 ja alkaa myydä isänsä ja setänsä tavoin kadulla jogurttia ja bozaa (mietoa turkkilaista alkoholijuomaa). Parikymppisenä serkkunsa häissä Mevlut kohtaa serkun morsiamen pikkusiskon silmät ja hänen kohtalonsa sinetöityy. Haltioitunut Mevlut lähettää valitulleen seuraavien vuosien mittaan ... Lue koko vinkki »
Ruttoyöt

Orhan Pamuk: Ruttoyöt

Vuonna 1901 puhkeaa ruttoepidemia Välimerellä Mingerin saarella Kreetan ja Rodoksen välimaastossa. Osmanivaltakunnan sulttaani Abdülhamit lähettää saarelle terveysasiain ylivalvojansa, kemisti Bonkowski paššan apulaisineen, alkavaa epidemiaa tartuttamaan, mutta hyvin pian saarelle saapumisensa jälkeen Bonkowski pašša murhataan. Sulttaani määrää hän... Lue koko vinkki »
Tyttö puussa

Şebnem İşigüzel: Tyttö puussa

Tyttö puussa on jo kolmas lukemani kirja, jossa joku muuttaa puuhun asumaan. Liki nimetön teinityttö Istanbulissa ratkaisee elämänsä kriisin kiipeämällä Gülhanen puistossa kasvavan plataanin latvaan, eikä aio enää ikinä laskeutua alas. Taakse jää julma maailma, jossa on mielenosoituksia, pommi-iskuja ja väkivaltaa. Kerronta on villiä ja heittele... Lue koko vinkki »

Yashar Kemal: Poika ja lokki

Isoäidin ja pikku Salihin otaltaminen Kemalin romaanissa eniten 'viehättää' ja mukaansa tempaa. Julmuri, elämän totuuksien opettama isoäiti ei hellyyttä liiemmin jakele: kaulankin katkaisisi lokilta, pojan hoivaamalta silmäterältä. Ei puhettakaan että lääkitsisi voiteillaan, vaikka Salih kuinka anelisi. Niinä päivinä kun k... Lue koko vinkki »
Musta kirja

Orhan Pamuk: Musta kirja

Voiko ihminen olla rehellisen onnellisesti oma itsensä vai tavoitteleeko hän alati pääsylippua parempaan maailmaan, toiseen minään? Samastuuko hän sokeasti lukemiensa tarinoiden sankarihahmoihin, pyristeleekö elämässään eteenpäin vain tullakseen toiseksi, ihmiseksi joka on aina halunnut olla, ja sitä kautta saavuttaakseen unelmansa? Jos se ylipäätä... Lue koko vinkki »
Nimeni on punainen

Orhan Pamuk: Nimeni on punainen

"Onni ja kuva. Toivon että rakkaat lukijani, jotka vastedeskin seuraavat suruani ja tarinaani, pitävät mielessään, että nämä kaksi seikkaa ovat se mistä maailmani on saanut alkunsa. Silloin kauan sitten olin hyvin onnellinen kun sain olla täällä, keskellä kyniä, kuvia ja kirjoja. Sitten minä rakastuin ja minut karkotettiin paratiisista. - - Jos ihm... Lue koko vinkki »
Hiljainen talo

Orhan Pamuk: Hiljainen talo

Elämää, sitä matkaa jonka kulkee vain kerran, ei voi aloittaa alusta, mutta jos sinulla on kirja kädessäsi, oli se miten sekava ja käsittämätön tahansa, niin sen kirjan loputtua voit halutessasi siirtyä takaisin alkuun ja oivaltaa uudestaan jonkin käsittämättömän asian ja elämän ja lukea kirjan uudestaan. Olen jälleen kerran mielentilassa, jost... Lue koko vinkki »
Viattomuuden museo

Orhan Pamuk: Viattomuuden museo

"Jos näkee unta, että vaeltaa paratiisissa ja saa siellä kukan merkiksi siitä että sielu on todella vaeltanut paratiisissa, ja herättyään huomaa, että se kukka on yhä kädessä - niin entä sitten?" — Samuel Taylor Coleridge, Muistikirja Jos kuulisit hänen kertomuksensa ilman yksityiskohtia, se voisi sinusta kuulostaa hulluudelta. Jos näkisit ne l... Lue koko vinkki »

Orhan Pamuk: Valkoinen linna

"Olin joutunut eroon todellisesta minästäni ja katselin itseäni ulkoa päin, aivan kuin niissä painajaisunissa, joita olin usein nähnyt. En edes halunnut tietää, kuka oli tämä toinen ihminen, jonka sisäpuolella itse olin, ja katsellessani pelokkaana, kun oma minäni kulki ohitseni minua tuntematta, halusin vain liittyä häneen uudelleen niin pian kuin... Lue koko vinkki »