Lyyti on muuttanut uuteen kotiin uudessa kaupungissa. Eräänä yönä saapuu ensilumi, joka jättää Lyytin ulkopuoliseksi. Lyyti ei ulkomailla varttuneena ole lunta kokenut, mutta haluaa kokeilla. Lyyti haluaisi tehdä lumikengurun, mutta ei osaa, ja lumikin on ihan tyhmää ja märkää. Muut lapset pilkkaavat ja se siitä sitten, Lyyti ei enää edes uskalla yrittää mukaan.
Sitten tapahtuu kuitenkin jotain ihmeellistä: yön aikana lumi ilmestyy Lyytin huoneen ikkunan taakse ja haluaa leikkiä yhdessä. Koko huone muuttuu lumimaailmaksi! Taianomaisen yön myötä Lyytikin tulee sinuiksi lumen kanssa ja pihan lapsistakin saa jo leikkikaveria.
Tarinassa on taikaa ja kuvitus on kohdallaan: Sari Airola on taitava kuvittaja ja tässäkin kirjassa on erinomaisen hieno puuvärikuvitus, jonka sinisen sävyt tuovat kirjaan hienoa talvitunnelmaa. Lumiyössä on myös tyylikästä ja vähäeleistä vammaisrepresentaatiota. Otsikkosivulla näytetään Lyyti lukemassa katselukirjaa, jossa kerrotaan eri eläinten liikkumistavoista. Vieressä näkyy kainalosauvat, joiden avulla Lyyti liikkuu.
”Omistettu kaikille muuttajille, uusille ja ulkopuolisille”, kirjoittaa Airola teoksen lopussa. Siitä siis vinkkiä teoksen kohderyhmästä ja tarkoitusperistä. Voi tätä toki muutenkin lukea, ihan kauniina talven taian kuvauksena.








