Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Sherlock Holmes lienee maailman tunnetuin salapoliisi. Hänen luojansa Sir Arthur Conan Doyle oli kuitenkin paljon muutakin kuin kuuluisan etsivänsä kirjoittaja. Kirjoittamisen ohella Doyle toimi buurisodissa siviililääkärinä ja työskenteli laivalääkärinä valaanpyyntialuksella. Kun Sherlock Holmes oli noussut suuren yleisön suosioon, alettiin Doylea lähestyä oikeiden rikostapausten kanssa. Kunniantuntoinen Doyle tarttui joihinkin tapauksiin.
Aki Ryynäsen teos keskittyy kahteen tapaukseen, George Edaljin ja Oscar Slaterin oikeudenkäynteihin. Molemmissa tapauksissa syytettiin syytöntä miestä, ja Doyle pyrki osoittamaan vääryyden.
Kirjan sivuilta piirtyy esiin myös Doylen henkilökuva. Hän oli kurinalainen mies, joka asetti perheensä korkealle tärkeysjärjestyksessään. Suosio toi silti mukanaan varjopuolensa: Doyle kärsi siitä, että yleisö yhdisti hänet ennen kaikkea Sherlock Holmesiin. Hän olisi itse halunnut tulla tunnetuksi vakavana kirjailijana.
Ryynänen, joka työskentelee televisio- ja näytelmäkäsikirjoittajana, osaa tehdä elämäkerrallisesta aineistosta vetävää luettavaa. Kerronnassa on myös huumoria. Nuoren Doylen Itävallan-matkaa kirjailija tiivistää osuvasti:
… Doyle oppi reissullaan muun muassa saksan kieltä ja tuuban soittoa – kaikkea mitä nuori mies tarvitsi.
Varsinaiset oikeustapaukset on kerrottu samalla tyylillä. Ryynänen paljastaa faktoja pikkuhiljaa ja kuljettaa lukijan johtopäätöksiin kiirettä pitämättä. Rikosmysteerin tavoin etenevä kerronta sopii aiheeseen hyvin, koska suuri osa kirjaan tarttuvista odottaa kirjalta juuri tätä.
Edaljin tapauksessa intialaistaustaisen kirkkoherran perhe joutui ensin kirjehäirinnän kohteeksi ja myöhemmin perheen poika George syytetyksi eläinten surmaamisesta. Doylen mukaan miehen näkökyky oli niin heikko, ettei tämä olisi voinut liikkua öisillä nummilla ja surmata eläimiä.
Slaterin tapaus muistuttaa puolestaan monin tavoin Sherlock Holmesin tutkimuksia. Varakas Marion Gilchrist murhattiin, ja asunnosta vietiin timanttinen rintaneula. Muita arvoesineitä ei kuitenkaan viety. Lisäksi oletettu murhaaja kohtasi talosta poistuttuaan useita todistajia, mutta hänen tunnistamisensa osoittautui silti vaikeaksi.
Kaikki kirjan ratkaisut eivät kuitenkaan toimi yhtä hyvin. Doylen perhetilanteen muutoksia kerrataan paikoin niin tiheästi, että samat tiedot tulevat vastaan vain muutaman sivun välein. Myös tuleviin tapahtumiin viittaaminen tuntuu välillä irralliselta. Ryynänen kertoo esimerkiksi kaupungista, josta Doylen valaanpyyntialus lähti ja johon myöhemmin rakennettiin vankila. Vankilaan päätyy yksi kirjan keskeisistä henkilöistä, Oscar Slater, mutta tässä vaiheessa lukija ei vielä tunne häntä tai hänen tapaustaan. Yksityiskohta jää siksi odottamaan merkitystään liian pitkäksi aikaa.
Kokonaisuutena Mestarietsivä Sir Arthur Conan Doyle esittelee kiinnostavan palan kirjallisuushistoriaa. Se ei ole pelkästään henkilökuva, vaan keskittyy tarkasti rajattuun aiheeseen. Kirja avaa Doylen persoonaa ja tuo samalla esiin aikakauden oikeusprosessien ennakkoluuloihin perustuneita epäkohtia. Kirja myös auttaa näkemään Sir Arthur Conan Doylen muunakin kuin vain Sherlock Holmesin luojana.