Jean Giono: Mies joka istutti puita

Mies joka istutti puita

Osta kirja itsellesi

(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)

Ihanko totta! Eikö tätä klassikkoa ole vielä kukaan käsitellyt täällä? Pieni läpykkä täynnä hellää sanomaa, tulevaisuuden uskoa.

Niin faktalta tuntuvaa fiktiota kuin olla voi. Jean Giono (1895-1970) vaeltelee asumattomilla Provencen alppiseuduilla janoissaan, kunnes yllättäen törmää erakoituneeseen lammaspaimeneen. Lähdevettä leilistä tarjolla. Ja pian on kaikki hyvin – paremmin kuin aikoihin.

Lähimpään kylään olisi puolentoista päivän matka; turha sinne lähteä yönselkään riitaisia, kaunaisia, kateellisia ihmisiä kohtaamaan – toisiaan vihaavaa villiä väkeä.

Tästä lammaspaimenesta tuli vuosikymmeniksi tuttava ja ystävä, jonka luo oli hyvä palata: ihastelemaan Elzéard Bouffierin, ensitapaamishetkellä 55-vuotiaan – liki ysikymppiseksi eläneen – miehen pyyteetöntä elämää. Ja ennen kaikkea sitä valtavaa elämäntyötä, metsittämistä, jonka päivittäinen sadan siemenen istuttaminen sai aikaan: tammea, pyökkiä, vaahteraa, koivua kasvamassa neliökilometrimäärin.

”Siemeniä levitti tietysti myös tuuli. Ja samaan aikaan kun vesi palasi maisemaan, palasivat myös pajut, kaislat, niityt, kedot, puutarhat ja kukat, ylipäänsä jonkinlainen elämisen tunto.”

Elzéard kasvatti elinaikanaan satojentuhansien puiden metsät, ja kaikki vieraille maille vailla omaa etua.

Gionon kirjasta on hiljalleen tullut kaikkien vihreää väkivallatonta elämää kannattavien perusteos koko Euroopassa. Klassikko. Kirja on kooltaan kuin lammaspaimenen elämä: vähäinen, huomaamaton päältä, mutta silkkaa asiaa sisältä. Tarpeellinen.

Kelpaa kadehtien lukea kaikkien ja ottaa mallia tästä mykistävästä maisemanmuutoksesta, joka Elzéardinkin hiljensi:

”- hän raatoi raadantansa täysin yksin – niin yksin, että elämänsä lopulla hän oli jopa tykkänään lakannut puhumasta. Ehkei hän enää pitänyt sanoja kovin tarpeellisina.”

(Erityisesti uudet kotimaiset julkaisut on usein, ei aina, saatu kustantajalta arvostelukappaleina. Se, mistä kirja on saatu, ei vaikuta siihen, kehummeko vai emme.)

hikkaj

SUOMEN ARVOSTELIJAIN LIITON eli SARVin JÄSEN ilman sarvia ja hampaita - myös lukiessa. Opettaja - ollut. Kieli kaikki kaikessa - suomen kieli. Ei Kilven voittanutta - Volterin eikä Eevankaan. Kotiblogipottu. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Aikaisempia kirjavinkkejä

Ladataan lisää luettavaa...