Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Mika Myllylästä on tänä syksynä ilmestynyt kaksi kirjaa, mikä sinänsä hämmästyttää, että miksi juuri samaan aikaan. Käsissäni on nyt Mika Wickströmin opus. Wickströmillä on urheilullista taustaa ja hän on kirjoittanut paljon kirjoja, joista heti ensimmäisenä nousevat mieleen lasten ja nuorten urheiluaiheiset kirjat.
Minulla ei ole urheiluun minkäänlaista poltetta, mutta halusin lukea tämän kirjan sen takia, että Mika Myllylä herätti minussa tunteita. Olen katsonut ainoastaan Trondheimin vuoden 1997 kisoja, koska olin silloin raskaana ja olo niin huono, että oli pakko keskittyä johonkin, ettei olisi sitä oloaan huomannut. Niin sitten Mika veteli mitaleja sieltä.
Kun sitten tapahtui se dopingskandaali, olin järkyttynyt siitä, miten media ja ylipäätään kansa kohtelivat näitä epäonnen sankareita. Minulle he kaikki olivat kuitenkin ihmisiä ja tuntui järkyttävältä se ryöpytys, mikä valitettavasti tuntuu olevan ihan arkipäivää.
Wickström on kuvanut hyvin Mikan herkkyyttä, mutta myös sitä suunnatonta intoa, kun hän halusi vain hiihtää ja näki sen eteen paljon vaivaa. Kun kaikki tuntui kaatuvan niskaan, hän haki helpotusta alkoholista. Loppu onkin sitten surullista luettavaa.
Monille hiihtoa ja ylipäätään urheilua seuraaville tämä kirja on varmasti sellaista helppoa luettavaa. Minulle tämä oli ensisijaisesti kirja ihmisen elämästä ja sitä siinä on rutkasti.
Tähän kirjaan on haastateltu Mika Myllylän vanhempia, siskoa, vanhinta poikaa ja ehkäpä eniten valmentaja Ismo Väänästä. Media on tästäkin kirjasta saanut revittyä jo kaikkea epäolennaista. Otsikot osuivat vahingossa silmiini, mutta onneksi olin kirjan jo lukenut ja saanut siitä erittäin hyvän vaikutelman. Minusta kirja on hyvin kirjoitettu ja tuo esiin sen tunnelman, mitä se on voinut olla. Ihmisten muistot tapahtumista voivat olla kullakin erilaisia, mutta senhän kaikki tietävät.
Kirjassa on lisäksi vielä kuvaliite, joten silläkin voi palata entisiin aikoihin.
